Rakenteellinen kompleksistuminen yläkouluikäisten kirjoitelmissa
SALMENOJA, ELINA (2013)
2013
Suomen kieli - Finnish Language
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-09-04
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24077
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24077
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan kielen rakenteellista kompleksistumista yläkouluikäisten kirjoitelmissa. Tutkimusaineistona on seitsemäs-, kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten kirjoitelmia, joita on yhteensä 149 kappaletta. Tutkimukseen osallistuvat kirjoitelmat on kerätty eräältä itäsuomalaiselta koululta, ja ne on arvioitu osana oppilaiden äidinkielen ja kirjallisuuden muita suorituksia.
Tutkielmassa kuvataan yläkouluikäisten kirjoitelmien kielen rakennetta, ja kielen rakenteellista kompleksistumista luokka-asteelta ylemmälle siirryttäessä. Rakenteellista kompleksisuutta on tarkasteltu sekä sanatasolla että lausetasolla. Sanatasolla tarkastelun kohteena ovat sanapituus, sanarakenne sekä sanaluokkajakauma. Lausetasolla puolestaan analysoidaan muun muassa lauseiden pituutta sekä pää- ja sivulauseiden määrää. Yläkouluikäisten kirjoitelmista on tarkasteltu lisäksi lauseiden välisiä semanttisia suhteita sekä infiniittisiä rakenteita. Joillakin osa-alueilla on huomioitu myös yksilövariaatio, sillä hajonta kirjoittajien kesken on suurta. Tutkielmassa on lisäksi tarkasteltu sukupuolten välisiä eroja kielen rakenteessa.
Tarkasteltujen ilmiöiden osalta voidaan sanoa, että yläkouluikäisten kirjoitetun kielen rakenne kompleksistuu luokka-asteelta ylemmälle siirryttäessä. Kirjoitelmien pituus sanamäärän mukaan mitattuna sekä sanojen keskiarvoinen pituus kasvaa seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle luokalle. Kielen kompleksistumisesta kertoo myös se, että lyhyimpien sanojen määrä laskee ja pisimpien sanojen määrä kasvaa ylemmille luokka-asteille siirryttäessä. Tätä voidaan pitää yhtenä merkkinä sanaston kehittymisestä. Kirjoitelmien pituuden lisäksi myös lauseiden keskiarvoinen pituus kasvaa luokka-asteelta ylemmälle siirryttäessä. Kielen rakenteellisesta kompleksistumisesta osoituksena on myös muun muassa se, että yhdeksäsluokkalaisten kirjoitelmissa infiniittisiä rakenteita esiintyy enemmän kuin seitsemäsluokkalaisten kirjoitelmissa.
Tämän tutkielman perusteella on hankala tehdä yleistyksiä sukupuolten välisistä suurista eroista kirjoitustaidoissa. Aineiston analyysin perusteella voidaan yhtyä Anneli Kauppisen (2011: 363) kommenttiin, etteivät tytöt ja pojat muodosta kirjoittajina tarkkaan määriteltäviä yleisiä tyttö- ja poikatyyppejä.
Asiasanat:kompleksistuminen, yläkoulu, kielen kehitys, kirjoitettu kieli
Tutkielmassa kuvataan yläkouluikäisten kirjoitelmien kielen rakennetta, ja kielen rakenteellista kompleksistumista luokka-asteelta ylemmälle siirryttäessä. Rakenteellista kompleksisuutta on tarkasteltu sekä sanatasolla että lausetasolla. Sanatasolla tarkastelun kohteena ovat sanapituus, sanarakenne sekä sanaluokkajakauma. Lausetasolla puolestaan analysoidaan muun muassa lauseiden pituutta sekä pää- ja sivulauseiden määrää. Yläkouluikäisten kirjoitelmista on tarkasteltu lisäksi lauseiden välisiä semanttisia suhteita sekä infiniittisiä rakenteita. Joillakin osa-alueilla on huomioitu myös yksilövariaatio, sillä hajonta kirjoittajien kesken on suurta. Tutkielmassa on lisäksi tarkasteltu sukupuolten välisiä eroja kielen rakenteessa.
Tarkasteltujen ilmiöiden osalta voidaan sanoa, että yläkouluikäisten kirjoitetun kielen rakenne kompleksistuu luokka-asteelta ylemmälle siirryttäessä. Kirjoitelmien pituus sanamäärän mukaan mitattuna sekä sanojen keskiarvoinen pituus kasvaa seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle luokalle. Kielen kompleksistumisesta kertoo myös se, että lyhyimpien sanojen määrä laskee ja pisimpien sanojen määrä kasvaa ylemmille luokka-asteille siirryttäessä. Tätä voidaan pitää yhtenä merkkinä sanaston kehittymisestä. Kirjoitelmien pituuden lisäksi myös lauseiden keskiarvoinen pituus kasvaa luokka-asteelta ylemmälle siirryttäessä. Kielen rakenteellisesta kompleksistumisesta osoituksena on myös muun muassa se, että yhdeksäsluokkalaisten kirjoitelmissa infiniittisiä rakenteita esiintyy enemmän kuin seitsemäsluokkalaisten kirjoitelmissa.
Tämän tutkielman perusteella on hankala tehdä yleistyksiä sukupuolten välisistä suurista eroista kirjoitustaidoissa. Aineiston analyysin perusteella voidaan yhtyä Anneli Kauppisen (2011: 363) kommenttiin, etteivät tytöt ja pojat muodosta kirjoittajina tarkkaan määriteltäviä yleisiä tyttö- ja poikatyyppejä.
Asiasanat:kompleksistuminen, yläkoulu, kielen kehitys, kirjoitettu kieli