Yritysvastuuraporttien ulkoinen varmennus: Analyysi varmennusraporteista
MÄKI-RAHKO, ALEXANDER (2013)
2013
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-08-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24059
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24059
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten yritysvastuuraportteja varmennetaan, ketkä varmennuksia suorittavat, ja mitä tietoja varmennusraporteissa esitetään varmennustoimeksiantoon ja varmennuksen kohteena olleeseen yritysvastuuinformaatioon liittyen. Tutkimuksessa keskitytään ulkoiseen varmennukseen. Tutkimuksen aineistona toimivat yritysvastuuraportointiin liitetyt Suomessa annetut varmennusraportit kaudelta 2011. Lopullinen aineisto koostui sadan suurimman suomalaisen yrityksen vastuuraportointiin liitetyistä 21 varmennusraportista. Yritysvastuuraportit ja niihin liitetyt varmennusraportit kerättiin yritysten verkkosivuilta ja corporateregister.com -sivustolta.
Tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu varmennusraporttien analysoinnista. Ennen varsinaisten varmennusraporttien analyysia perehdyttiin sadan suurimman suomalaisen yrityksen julkiseen raportointiin ja selvitettiin raportoivatko ne yritysvastuustaan. Mikäli yritys raportoi yritysvastuustaan, tutkittiin oliko sen julkaisemaan raportointiin liitetty varmennusraporttia. Kaksikymmentä yritystä oli hankkinut ulkoisen varmennuksen yritysvastuuraportoinnilleen Suomessa. Aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysin ja määrällisen erittelyn keinoin.
Varmennuksen tarjoajana toimi useimmiten tilintarkastusyhteisö. Yli puolessa varmennusraporteista yritysvastuuinformaation varmentajana toimi sama yhteisö kuin raportoivan organisaation lakisääteisenä tilintarkastajana. Tutkimuksen tulosten perusteella on lisäksi havaittavissa, että mikäli varmentaja on sama taho kuin lakisääteinen tilintarkastaja, myös tilintarkastaja on ollut yhtenä varmennusraportin allekirjoittajista.
Analysoiduissa varmennusraporteissa oli esitetty varmennustoimeksiantoja ohjaavien standardien ja ohjeistusten edellyttämät tiedot. Raporteissa esitettyihin tietoihin vaikuttavat kyseistä toimeksiantoa ohjaavat standardit, eivätkä raportit tästä johtuen ole tietosisällöltään täysin yhdenmukaisia. Esitettyjen tietojen runsaus ja kattavuus vaihteli varmennusraporttien välillä. Esitystavan vaihtelevuus ja raporteissa esitetyn informaation määrän vaihteleminen asettavat haasteita varmennusraporttien vertailtavuudelle.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että varmennuksen kohteena voi olla koko yritysvastuuraportti tai tietyt vastuuraportin osat. Kohteeseen liittyvää tietoa esitettiin myös epäsuorasti erilaisten rajoitusten avulla. Varmennusraportit olivat osoitettu sidosryhmien sijaan raportoivalle organisaatiolle tai sen johdolle. Varmennusraporteista kävi myös ilmi, että varmennuksen tarkoituksena ei ole pääsääntöisesti arvioida yrityksen suoriutumista vastuullisuudessa, vaan varmentaa sitä, ovatko varmennuksen kohteena olleet tiedot sovelletun raportointikriteeristön mukaisesti esitetty.
Asiasanat:Yritysvastuu, yritysvastuuraportointi, varmennus, varmennusraportti, ISAE3000
Tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu varmennusraporttien analysoinnista. Ennen varsinaisten varmennusraporttien analyysia perehdyttiin sadan suurimman suomalaisen yrityksen julkiseen raportointiin ja selvitettiin raportoivatko ne yritysvastuustaan. Mikäli yritys raportoi yritysvastuustaan, tutkittiin oliko sen julkaisemaan raportointiin liitetty varmennusraporttia. Kaksikymmentä yritystä oli hankkinut ulkoisen varmennuksen yritysvastuuraportoinnilleen Suomessa. Aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysin ja määrällisen erittelyn keinoin.
Varmennuksen tarjoajana toimi useimmiten tilintarkastusyhteisö. Yli puolessa varmennusraporteista yritysvastuuinformaation varmentajana toimi sama yhteisö kuin raportoivan organisaation lakisääteisenä tilintarkastajana. Tutkimuksen tulosten perusteella on lisäksi havaittavissa, että mikäli varmentaja on sama taho kuin lakisääteinen tilintarkastaja, myös tilintarkastaja on ollut yhtenä varmennusraportin allekirjoittajista.
Analysoiduissa varmennusraporteissa oli esitetty varmennustoimeksiantoja ohjaavien standardien ja ohjeistusten edellyttämät tiedot. Raporteissa esitettyihin tietoihin vaikuttavat kyseistä toimeksiantoa ohjaavat standardit, eivätkä raportit tästä johtuen ole tietosisällöltään täysin yhdenmukaisia. Esitettyjen tietojen runsaus ja kattavuus vaihteli varmennusraporttien välillä. Esitystavan vaihtelevuus ja raporteissa esitetyn informaation määrän vaihteleminen asettavat haasteita varmennusraporttien vertailtavuudelle.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että varmennuksen kohteena voi olla koko yritysvastuuraportti tai tietyt vastuuraportin osat. Kohteeseen liittyvää tietoa esitettiin myös epäsuorasti erilaisten rajoitusten avulla. Varmennusraportit olivat osoitettu sidosryhmien sijaan raportoivalle organisaatiolle tai sen johdolle. Varmennusraporteista kävi myös ilmi, että varmennuksen tarkoituksena ei ole pääsääntöisesti arvioida yrityksen suoriutumista vastuullisuudessa, vaan varmentaa sitä, ovatko varmennuksen kohteena olleet tiedot sovelletun raportointikriteeristön mukaisesti esitetty.
Asiasanat:Yritysvastuu, yritysvastuuraportointi, varmennus, varmennusraportti, ISAE3000