"Kirjastotyö ammattina arvoonsa!"

Abstract

Pro gradu –tutkielmassani etsin niitä aatteellisia peruspilareita, joiden varaan suomalainen yleinen kirjastolaitos on rakennettu. Tutkin Helle Kannilan näkemystä kirjastolaitoksen tehtävästä yhteiskunnassa ja haen vastausta siihen, miten ja millaiseksi hän hahmotteli yleisten kirjastojen toimintaympäristön nuoressa Suomen tasavallassa ja siinä historiallisessa kontekstissa, joka oli suomalaisen kansakunnan synnyttänyt. Selvitän myös, miten yleisten kirjastojen tuli ottaa huomioon lukijakuntansa toiveet ja tarpeet ja toisaalta roolinsa kansansivistystyön kentässä sekä muuttuvissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa olosuhteissa 1920 - 1940 – luvuilla. Selvitän, saiko Kannila ajatteluunsa vaikutteita ulkomailta ja sopivatko mahdolliset vaikutteet sellaisinaan käytettäviksi suomalaisissa kirjastoissa. Nostan myös esiin kysymyksen, miten yleisten kirjastojen piti Helle Kannilan mielestä ottaa lukijoidensa erilaiset lähtökohdat ja valmiudet huomioon ja millaista kirjallisuutta yleisiin kirjastoihin oli sotienvälisenä aikana toivottavaa hankkia.

Tutkielmani alkuperäislähteinä käytän Helle Kannilan kirjoituksia kirjastoalan ammattilehtenä toimineeseen Kirjastolehteen sekä sen seuraajaan (vuodesta 1921 alkaen) Kansanvalistus ja Kirjastolehteen. Ensimmäiset artikkelinsa Kirjastolehteen Kannila kirjoitti jo vuonna 1917 ja seuraavana vuonna hänestä tuli sen päätoimittaja vuosikymmeniksi. Koska Kirjastolehti on toiminut opastajana ja neuvojana kirjastonhoitajille ja Helle Kannilan rooli sen toimitustyössä on ollut keskeinen, muodostaa se hyvän kokonaiskuvan kirjastoalalla vaikuttaneista suuntauksista, aatteista ja pyrkimyksistä.

Kannilaa voitaneen kiistatta kutsua Suomen yleisen kirjastolaitoksen ”Grand Old Ladyksi.” Hänen suuri vaikutuksensa kirjastonhoidon kentällä sekä teoreettisena suunnannäyttäjänä että aktiivisena osallistujana on vertaansa vailla. Tätä kuvastaa se, että nykyisetkin kirjastotyötä koskevat arvot ovat pitkälti hänen perintöään. Valtion kirjastotoimiston johtajana hän oli luomassa ja ylläpitämässä kirjastotoiminnan säännöstöjä ja – tarkastajajärjestelmää. Opaskirjojen ja kirjaarvostelujen kautta hän ohjeisti maamme kirjastoja lähes kädestä pitäen. Hän osallistui erittäin aktiivisesti myös keskusteluihin niin kirjastoväen ammattilehden sivuilla kuin myös kansanvalistuksellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen foorumeilla.

Kannilan merkitys kirjastolaitoksellemme itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä korostui erityisesti sen vuoksi, että alan virkamieskunta oli pieni. Siksi hän, vaikka olikin maan ylin kirjastoviranhaltija, toimi myös aktiivisena kouluttajana, oppaiden kirjoittajana ja kirjallisuusarvostelijana. Kirjallisuus ja kirjastotoimi olivat hänen sydäntään lähellä, eikä hän missään vaiheessa kokenutkaan hoitavansa ainoastaan virkavelvollisuuksiaan. Helle Kannilan voi vilpittömästi sanoa tehneen kutsumustyötä.

Ulkomaisia vaikutteita Suomen kirjastolaitos sai 1900-luvun alussa Pohjoismaista, Saksasta ja Yhdysvalloista. Yhdysvalloissa ei käyty opintomatkoilla niin usein kuin Pohjoismaissa, mutta tilanteen kompensoi se, että Atlantin takaiset vaikutteet kulkeutuivat Suomeen Pohjoismaiden, eritoten Norjan ja Tanskan välityksellä. Yhdysvalloista omaksuttiin kirjastotekniikkaa, kuten avohylly- ja luokitusjärjestelmät sekä tietopalvelua. Saksalainen vaikute puolestaan näkyi sivistyshengen, kasvatususkon ja kirjastokokoelman laadukkuuden korostamisena.

Pohjoismaista haettiin oppia lähinnä kirjastonhoitajien koulutuksen organisointiin. Suomen kirjastolaitoksesta ei haluttu tehdä selkeästi joko amerikkalaista tai saksalaista, vaan niiden yhdistelmä, skandinaavisen mallin mukainen yleinen kirjasto oli useimpien toimijoiden mielestä paras vaihtoehto. Monipuolisuus ja puolueettomuus, kuitenkaan sivistyksellisiä päämääriä unohtamatta, miellettiin parhaiten Suomen oloihin soveltuvaksi toimintamalliksi.

Kuten Suomen kirjastolaitoksessa, voitaneen Kannilan arvomaailmassakin nähdä vaikutteita sekä amerikkalaisesta että saksalaisesta kirjastohengestä. Kirjastotekniikan kuten kokoelmatyön, tietopalvelun ja kirjojen lainausmenetelmien suhteen hän tuki liki varauksetta amerikkalaista mallia, muttei silti halunnut luopua saksalaisesta kokoelman laadukkuutta korostavasta kirjastofilosofiastakaan. Saksalaisessa suuntauksessa häntä viehätti erityisesti kirjastohoitajan rooli ”hyvän” kirjallisuuden edistämisessä.

Toisaalta Kannila oli liberaali ja uudistusmielinen, toisaalta taas konservatiivi ja holhoava. Saksalainen kirjastohenki näkyi Kannilan osalta erityisesti hänen katsantokannassaan maaseudun kirjastonhoitajiin tärkeinä sivistystyön tekijöinä sekä näkemyksessä yleisten kirjastojen ja koulukirjastojen roolista sivistykseen ja kansalaisuuteen kasvattamisessa. Kannilan argumentit ajanvietekirjallisuuden sekä kirjastoille että lukijoille aiheuttamista monista uhkatekijöistä nostavat samaten esiin muistikuvia yleisten kirjastojen taustalla olevasta rahvaankirjastoilta periytyvästä arvomaailmasta.

Asiasanat:Helle Kannila, yleiset kirjastot, historia, kansanvalistus, aitosuomalaisuus