A-infinitiivin lyhyen muodon akkusatiiviobjektin variaatio perussubjektillisissa lauserakenteissa. Kyselytesti- ja korpustutkimus
HARJUNEN, TERO (2013)
2013
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-08-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24048
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24048
Tiivistelmä
Infinitiivin yksiköllisen akkusatiiviobjektin muotoon vaikuttavat perussubjektillisissa lauseissa perinteisen kieliopin mukaan predikaatin ja infinitiivilausekkeen suhteen syntaktis-semanttinen luonne. Jos suhde on läheinen, objekti on yleensä päätteellinen (yksikön genetiivin kaltainen). Jos suhde puolestaan on etäinen, objekti on tavallisesti päätteetön (yksikön nominatiivin kaltainen). Kuten huomataan, kieliopin sääntö on tässä tapauksessa tulkinnanvarainen.
Fennistiikassa päätteettömän muodon on sanottu yleistyneen infinitiivin akkusatiiviobjektina nykysuomessa. Tätä mahdollista ekspansiota on käsitelty tarkastelemalla todellisen kielenkäytön esimerkkilauseita kulloisenkin käsittelyajan kielioppien sääntöihin. Infinitiivin akkusatiiviobjektin tapauksessa kieliopin sääntöjä on lievennetty viime vuosisadalla useasti, koska niiden ei ole sanottu vastanneen tosiasiallista kielenkäyttöä.
Tässä työssä käsitellään A-infinitiivin akkusatiiviobjektin variaatiota perussubjektillisissa ilmaustyypeissä korpus- ja kyselytestitutkimuksen avulla. Edellisen tutkimuksen aineisto koostuu muutamista ilmaustyypeistä, joiden esiintymät on poimittu Helsingin Sanomat 2000−20001 -korpuksesta. Jälkimmäisen tutkimuksen aineisto taas koostuu 201:n äidinkieleltään suomalaisen koehenkilön vastauksista. Tulosten mukaan akkusatiiviobjektin muotoon vaikuttavat predikaatin ja infinitiivilausekkeen syntaktis-semanttisen suhteen lisäksi monet muut kielensisäiset tekijät. Lähes poikkeuksetta korpustutkimus tukee kyselytytkimuksen tendenssejä.
Ensinnäkin infinitiivin objektin variaatio on enemmän ja vähemmän ilmaustyyppikohtaista. Osassa ilmaustyypeistä päätteellinen muoto on päätteetöntä yleisempi, jos infinitiivirakenteen subjektijäsen on elollinen ja jos subjektilla on paljon agentin piirteitä. Osassa tapauksissa vaihteluun näyttää myös vaikuttavan sekä modaliteetti että temporaliteetti. Päätteellinen muoto voi olla yleinen, jos infinitiivilausekkeen ilmaiseman asiantilan toteutuminen on episteemisen modaalisuuden näkökulmasta todennäköistä.
Toiseksi vaihtelu riippuu kielenulkoisista tekijöistä. Näennäisaikamentelmällä saadut tulokset eivät tue päätteettömän muodon ekspansiohypoteesia, sillä alle 20-vuotiailla informanteilla päätteellinen muoto on keskimäärin yleisempi kuin vähintään 40-vuotiailla. Joka tapauksessa hypoteesi voi pitää paikkansa, mutta käytetty menetelmä ei ehkä, syystä tai toisesta, osoita sitä. Toiseksi päätteetön muoto on keskimäärin yleisempi nais- kuin mieskoehenkilöillä sekä Porissa ja Porin seudulla asuvilla informanteilla suhteessa Tampereella ja Tampereen seudulla asuviin.
Asiasanat: korpus, kyselytesti, infinitiivin objekti, näennäisaikamenetelmä
Fennistiikassa päätteettömän muodon on sanottu yleistyneen infinitiivin akkusatiiviobjektina nykysuomessa. Tätä mahdollista ekspansiota on käsitelty tarkastelemalla todellisen kielenkäytön esimerkkilauseita kulloisenkin käsittelyajan kielioppien sääntöihin. Infinitiivin akkusatiiviobjektin tapauksessa kieliopin sääntöjä on lievennetty viime vuosisadalla useasti, koska niiden ei ole sanottu vastanneen tosiasiallista kielenkäyttöä.
Tässä työssä käsitellään A-infinitiivin akkusatiiviobjektin variaatiota perussubjektillisissa ilmaustyypeissä korpus- ja kyselytestitutkimuksen avulla. Edellisen tutkimuksen aineisto koostuu muutamista ilmaustyypeistä, joiden esiintymät on poimittu Helsingin Sanomat 2000−20001 -korpuksesta. Jälkimmäisen tutkimuksen aineisto taas koostuu 201:n äidinkieleltään suomalaisen koehenkilön vastauksista. Tulosten mukaan akkusatiiviobjektin muotoon vaikuttavat predikaatin ja infinitiivilausekkeen syntaktis-semanttisen suhteen lisäksi monet muut kielensisäiset tekijät. Lähes poikkeuksetta korpustutkimus tukee kyselytytkimuksen tendenssejä.
Ensinnäkin infinitiivin objektin variaatio on enemmän ja vähemmän ilmaustyyppikohtaista. Osassa ilmaustyypeistä päätteellinen muoto on päätteetöntä yleisempi, jos infinitiivirakenteen subjektijäsen on elollinen ja jos subjektilla on paljon agentin piirteitä. Osassa tapauksissa vaihteluun näyttää myös vaikuttavan sekä modaliteetti että temporaliteetti. Päätteellinen muoto voi olla yleinen, jos infinitiivilausekkeen ilmaiseman asiantilan toteutuminen on episteemisen modaalisuuden näkökulmasta todennäköistä.
Toiseksi vaihtelu riippuu kielenulkoisista tekijöistä. Näennäisaikamentelmällä saadut tulokset eivät tue päätteettömän muodon ekspansiohypoteesia, sillä alle 20-vuotiailla informanteilla päätteellinen muoto on keskimäärin yleisempi kuin vähintään 40-vuotiailla. Joka tapauksessa hypoteesi voi pitää paikkansa, mutta käytetty menetelmä ei ehkä, syystä tai toisesta, osoita sitä. Toiseksi päätteetön muoto on keskimäärin yleisempi nais- kuin mieskoehenkilöillä sekä Porissa ja Porin seudulla asuvilla informanteilla suhteessa Tampereella ja Tampereen seudulla asuviin.
Asiasanat: korpus, kyselytesti, infinitiivin objekti, näennäisaikamenetelmä