Bestämdhetsformer i andraspråksinlärares svenska
RAJALAHTI, KAISA (2013)
2013
Pohjoismaiset kielet - Scandinavian Languages
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24040
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24040
Kuvaus
Valinnaisten opintojen tutkielma
Tiivistelmä
Substantiivin määräisyys tuntuu olevan haasteellinen ilmiö ruotsia lukiossa opiskeleville nuorille. Tässä sivuainetutkielmassa tarkastellaan substantiivien epämääräisiä ja määräisiä muotoja suomalaisten ja Ruotsiin maahanmuuttaneiden, eri maista tulevien nuorten ruotsinkielisissä kirjoitelmissa.
Tutkimuksessa selvitetään kuinka suuri osuus kyseessä olevien lukiolaisten kirjoittamista nominilausekkeista sisältää oikeita määräisyysmuotoja. Kiinnostavaa on myös tekevätkö virheitä enemmän suomenkieliset opiskelijat, jotka ovat opiskelleet ruotsia kauemmin, vai Ruotsiin eri maailmankolkista muuttaneet nuoret, joilla saattaa olla takanaan vain pari vuotta kielen muodollisia kouluopintoja.
Tutkimus etsii myös vastausta siihen esiintyykö epämääräinen muoto kirjoitelmissa useammin kuin määräinen muoto vai päinvastoin ja vaikuttaako jokin nominilausekkeen muista jäsenistä mahdollisiin virheisiin. Syitä löytyneisiin ilmiöihin etsitään Pienemannin prosessoitavuusteoriasta ja opiskelijoiden äidinkielistä, joita ovat suomen lisäksi ranska, dari, somali, swahili ja uzbekki.
Tutkimuksessa selviää että Ruotsissa asuvat nuoret taitavat määräisyysmuotojen oikean käytön suomalaisia nuoria paremmin vaikka heillä on takanaan lyhyemmät ruotsin opinnot. Suomalaiset käyttävät erityisesti epämääräistä muotoa oikean määräisen muodon sijaan. Prosessointiteorian mukaan ruotsalaiset nuoret ovat siis tulleet pidemmälle kielenoppimisessaan ja muistavat jo ulottaa osaamisensa koko nominilausekkeeseen määräistä päätettä myöten kun taas suomalaiset nuoret tietävät jo epämääräisten artikkeleiden ja määräisyyspäätteiden olemassaolosta, mutta eivät aina muista liittää niitä nominilausekkeisiin kirjoittaessaan pidempää tekstiä.
Määräisyyden ilmaiseminen opiskelijoiden äidinkielissä on vaihtelevaa. Missään mainituista äidinkielistä ei ole tarkalleen samanlaista tapaa ilmaista määräisyyttä kuin ruotsissa. Suomalaiset lukiolaiset tuntuvat kamppailevan määräisyyden kanssa juurikin siitä syystä, että samanlaisia artikkeleita ja päätteitä ei ole suomen kielessä. Lisäksi ranska ja somalin kieli tuntuvat myös vaikuttavan maahanmuuttajanuorten ruotsin kieleen tässä tapauksessa häiritsevästi, kun taas vaikutus darin, swahilin ja uzbekin kielen kohdalla jää vielä epäselväksi.Asiasanat: kielenoppiminen, määräisyys, nominilauseke, ruotsin kieli, substantiivi
Tutkimuksessa selvitetään kuinka suuri osuus kyseessä olevien lukiolaisten kirjoittamista nominilausekkeista sisältää oikeita määräisyysmuotoja. Kiinnostavaa on myös tekevätkö virheitä enemmän suomenkieliset opiskelijat, jotka ovat opiskelleet ruotsia kauemmin, vai Ruotsiin eri maailmankolkista muuttaneet nuoret, joilla saattaa olla takanaan vain pari vuotta kielen muodollisia kouluopintoja.
Tutkimus etsii myös vastausta siihen esiintyykö epämääräinen muoto kirjoitelmissa useammin kuin määräinen muoto vai päinvastoin ja vaikuttaako jokin nominilausekkeen muista jäsenistä mahdollisiin virheisiin. Syitä löytyneisiin ilmiöihin etsitään Pienemannin prosessoitavuusteoriasta ja opiskelijoiden äidinkielistä, joita ovat suomen lisäksi ranska, dari, somali, swahili ja uzbekki.
Tutkimuksessa selviää että Ruotsissa asuvat nuoret taitavat määräisyysmuotojen oikean käytön suomalaisia nuoria paremmin vaikka heillä on takanaan lyhyemmät ruotsin opinnot. Suomalaiset käyttävät erityisesti epämääräistä muotoa oikean määräisen muodon sijaan. Prosessointiteorian mukaan ruotsalaiset nuoret ovat siis tulleet pidemmälle kielenoppimisessaan ja muistavat jo ulottaa osaamisensa koko nominilausekkeeseen määräistä päätettä myöten kun taas suomalaiset nuoret tietävät jo epämääräisten artikkeleiden ja määräisyyspäätteiden olemassaolosta, mutta eivät aina muista liittää niitä nominilausekkeisiin kirjoittaessaan pidempää tekstiä.
Määräisyyden ilmaiseminen opiskelijoiden äidinkielissä on vaihtelevaa. Missään mainituista äidinkielistä ei ole tarkalleen samanlaista tapaa ilmaista määräisyyttä kuin ruotsissa. Suomalaiset lukiolaiset tuntuvat kamppailevan määräisyyden kanssa juurikin siitä syystä, että samanlaisia artikkeleita ja päätteitä ei ole suomen kielessä. Lisäksi ranska ja somalin kieli tuntuvat myös vaikuttavan maahanmuuttajanuorten ruotsin kieleen tässä tapauksessa häiritsevästi, kun taas vaikutus darin, swahilin ja uzbekin kielen kohdalla jää vielä epäselväksi.Asiasanat: kielenoppiminen, määräisyys, nominilauseke, ruotsin kieli, substantiivi