Suomeen tuodun käytetyn ajoneuvon autovero arvonlisäverotuksessa.
VEHKAKOSKI, SAKKE (2013)
2013
Vero-oikeus - Tax Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24027
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24027
Tiivistelmä
Autovero on kansallinen välillinen vero, jota ei ole yhdenmukaistettu Euroopan unionissa. Jäsenvaltiot voivat siten itsenäisesti päättää, millä perusteella ja kuinka paljon ne kantavat ajoneuvoista autoveron kaltaisia veroja. Arvonlisäverotus on sitä vastoin pitkälti yhdenmukaistettu. Arvonlisäverodirektiivi sisältää yksityiskohtaiset säännökset veropohjasta ja verokannoista. Jäsenvaltioiden on verotusvaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta, johon kuuluvat muun muassa veron perustetta koskevat säännökset sekä niiden tulkintaa koskeva EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö.
Autoverolakia ja arvonlisäverolakia muutettiin Suomessa vuonna 2009 komission EU-tuomioistuimessa ajamien rikkomuskanteiden seurauksena. Uudistuksen tarkoituksena oli muuttaa lainsäädäntöä siten, ettei autoveroa enää jatkossa luettaisi osaksi arvonlisäveron perustetta myytäessä maahantuotu ajoneuvo edelleen. Tanskaa koskevassa tapauksessa EU-tuomioistuin oli aiemmin katsonut, että ajoneuvojen rekisteröintiin liittyvä vero oli katsottava arvonlisäverotuksessa direktiivin tarkoittamaksi läpikulkueräksi, jonka määrää ei tullut lukea osaksi arvonlisäveron perustetta jälleenmyynnin yhteydessä. Uudistusta ei kuitenkaan voida pitää lainsäädäntöteknisesti onnistuneena. Arvonlisäverolaista puuttuu asian kannalta keskeisiä direktiivin säännöksiä. Oikeustila autoveron ja arvonlisäveron suhteesta on Suomessa osin avoin.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten käytettynä maahantuodusta ajoneuvosta maksettu autovero tulisi käsitellä Suomen arvonlisäverotuksessa. Tutkimus on oikeusdogmaattinen, ja sen lähestymistapa on ensisijaisesti EU-oikeudellinen. Tarkoituksena on selvittää, miten ongelma EU-oikeuden perusteella tulisi ratkaista. Tämän lisäksi selvitetään, miten asia on Suomen lainsäädännössä järjestetty. Tutkimuksessa kartoitetaan lainsäädännön ongelmakohtia, ja havaintojen perusteella esitetään joitain kehitysehdotuksia. EU-oikeuslähteiden lisäksi lähdeaineistona käytetään kansallisia lakeja ja niiden valmisteluaineistoa sekä oikeuskirjallisuutta, virallisohjeita ja oikeuskäytäntöä.
Tutkimuksessa havaittiin, ettei autoveroa voida EU-oikeus huomioiden käsitellä arvonlisäverotuksessa aina läpikulkueränä. Tämä on ongelmallista arvonlisäverotuksen neutraalisuustavoitteen kannalta. Neutraalisuusongelma ei tutkimuksen havaintojen perusteella ole poistettavissa kuin lainsäädäntömuutoksin. Arvonlisäverodirektiivin veron perusteen sääntely asettaa kuitenkin reunaehdot mahdolliselle uudistukselle. Ongelma olisikin kenties helpommin poistettavissa autoverotuksen kokonaisuudistuksella.
Autoverolakia ja arvonlisäverolakia muutettiin Suomessa vuonna 2009 komission EU-tuomioistuimessa ajamien rikkomuskanteiden seurauksena. Uudistuksen tarkoituksena oli muuttaa lainsäädäntöä siten, ettei autoveroa enää jatkossa luettaisi osaksi arvonlisäveron perustetta myytäessä maahantuotu ajoneuvo edelleen. Tanskaa koskevassa tapauksessa EU-tuomioistuin oli aiemmin katsonut, että ajoneuvojen rekisteröintiin liittyvä vero oli katsottava arvonlisäverotuksessa direktiivin tarkoittamaksi läpikulkueräksi, jonka määrää ei tullut lukea osaksi arvonlisäveron perustetta jälleenmyynnin yhteydessä. Uudistusta ei kuitenkaan voida pitää lainsäädäntöteknisesti onnistuneena. Arvonlisäverolaista puuttuu asian kannalta keskeisiä direktiivin säännöksiä. Oikeustila autoveron ja arvonlisäveron suhteesta on Suomessa osin avoin.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten käytettynä maahantuodusta ajoneuvosta maksettu autovero tulisi käsitellä Suomen arvonlisäverotuksessa. Tutkimus on oikeusdogmaattinen, ja sen lähestymistapa on ensisijaisesti EU-oikeudellinen. Tarkoituksena on selvittää, miten ongelma EU-oikeuden perusteella tulisi ratkaista. Tämän lisäksi selvitetään, miten asia on Suomen lainsäädännössä järjestetty. Tutkimuksessa kartoitetaan lainsäädännön ongelmakohtia, ja havaintojen perusteella esitetään joitain kehitysehdotuksia. EU-oikeuslähteiden lisäksi lähdeaineistona käytetään kansallisia lakeja ja niiden valmisteluaineistoa sekä oikeuskirjallisuutta, virallisohjeita ja oikeuskäytäntöä.
Tutkimuksessa havaittiin, ettei autoveroa voida EU-oikeus huomioiden käsitellä arvonlisäverotuksessa aina läpikulkueränä. Tämä on ongelmallista arvonlisäverotuksen neutraalisuustavoitteen kannalta. Neutraalisuusongelma ei tutkimuksen havaintojen perusteella ole poistettavissa kuin lainsäädäntömuutoksin. Arvonlisäverodirektiivin veron perusteen sääntely asettaa kuitenkin reunaehdot mahdolliselle uudistukselle. Ongelma olisikin kenties helpommin poistettavissa autoverotuksen kokonaisuudistuksella.