Vertaissovittelu alakoululaisten kertomana
SEPPÄNEN, SANNA (2013)
2013
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23976
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23976
Tiivistelmä
Tämä tutkimus käsittelee vertaissovitteluun liittyviä kulttuurisia merkityksiä. Vertaissovittelu on kouluissa käytettävä konfliktinhallintamenetelmä, jossa koululaiset etsivät keskenään ratkaisua ristiriitoihinsa sovittelijaoppilaiden avustamina. Vertaissovittelun tavoitteena on vahvistaa oppilaiden osallisuutta kouluyhteisöissä. Menetelmän periaatteita ovat vapaaehtoisuus, vaitiololupaukset, puolueettomuus, syyttämättä työskentely, rangaistusten välttäminen ja ratkaisujen etsiminen.
Aiemmissa tutkimuksissa vertaissovittelu on osoittautunut toimivaksi menetelmäksi. Aiempi kirjallisuus herättää kuitenkin kysymyksiä, joita voi valottaa tarkastelemalla aihetta oppilaiden perspektiivistä. Tässä tutkimuksessa selvitän, millaiseksi vertaissovittelu rakentuu sen varsinaisten asiantuntijoiden eli koululaisten kertomana. Tutkimuksella pyrin tuomaan uusia näkökulmia vertaissovittelukeskusteluun ja edesauttamaan menetelmän kehittämistä.
Tutkimusasetelmani lähtökohtana on lapsinäkökulmainen tutkimusperinne. Lasten näkökulmaa korostaa tässä tutkimuksessa alakouluikäisten lasten osallistuminen prosessiin empiirisen aineiston tuottajina. Aineisto koostuu 35 kirjoitelmasta, jotka olen kerännyt eläytymismenetelmällä. Kirjoitelmat sisältävät 4.–6.-luokkalaisten kertomuksia kuvitteellisista vertaissovittelu- ja ristiriitatilanteista.
Metodologisesti tutkimus sijoittuu semioottisen sosiaalipsykologian alueelle. Metateoreettisena viitekehyksenä toimii semioottisen sosiologian näkökulma. Analyysimenetelminä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja greimaslaista aktanttianalyysiä. Modaalisuuden käsitteen avulla tarkastelen kertomuksissa rakentuvaa toimijuutta.
Alakoululaisten kertomana vertaissovittelu voi johtaa neljänlaisiin lopputuloksiin: onnistuneeseen sovintoon, näennäiseen sovintoon, riidan jatkumiseen tai riidan uusiutumiseen. Vertaissovittelutilanteen kulkuun ja lopputulokseen vaikuttavat kaikki läsnä olevat henkilöt toiminnallaan. Erilaisiin lopputuloksiin ovat yhteydessä vertaissovittelun periaatteiden ja kaavan toteutuminen, osapuolten rehellisyys, sovittelijoiden onnistuminen tehtävässään sekä totuuden tai syyllisen paljastuminen. Sovittelijaoppilaiden rooli vertaissovittelun onnistumisessa rakentuu merkittäväksi.
Tutkimukseni osoittaa, ettei vertaissovittelun kaava yksinään ole riittävä toteuttamaan menetelmälle asetettuja tavoitteita. Useat vertaissovittelun pääperiaatteista ja vaiheista tulevat laiminlyödyiksi alakoululaisten kertomuksissa. Koululaiset rakentuvat kertomuksissa aktiivisiksi toimijoiksi, jotka voivat suunnata toimintaansa haluamiensa päämäärien tavoittamiseksi myös vertaissovittelussa.
Asiasanat: vertaissovittelu, alakoulu, kertomukset, merkitys, eläytymismenetelmä
Aiemmissa tutkimuksissa vertaissovittelu on osoittautunut toimivaksi menetelmäksi. Aiempi kirjallisuus herättää kuitenkin kysymyksiä, joita voi valottaa tarkastelemalla aihetta oppilaiden perspektiivistä. Tässä tutkimuksessa selvitän, millaiseksi vertaissovittelu rakentuu sen varsinaisten asiantuntijoiden eli koululaisten kertomana. Tutkimuksella pyrin tuomaan uusia näkökulmia vertaissovittelukeskusteluun ja edesauttamaan menetelmän kehittämistä.
Tutkimusasetelmani lähtökohtana on lapsinäkökulmainen tutkimusperinne. Lasten näkökulmaa korostaa tässä tutkimuksessa alakouluikäisten lasten osallistuminen prosessiin empiirisen aineiston tuottajina. Aineisto koostuu 35 kirjoitelmasta, jotka olen kerännyt eläytymismenetelmällä. Kirjoitelmat sisältävät 4.–6.-luokkalaisten kertomuksia kuvitteellisista vertaissovittelu- ja ristiriitatilanteista.
Metodologisesti tutkimus sijoittuu semioottisen sosiaalipsykologian alueelle. Metateoreettisena viitekehyksenä toimii semioottisen sosiologian näkökulma. Analyysimenetelminä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja greimaslaista aktanttianalyysiä. Modaalisuuden käsitteen avulla tarkastelen kertomuksissa rakentuvaa toimijuutta.
Alakoululaisten kertomana vertaissovittelu voi johtaa neljänlaisiin lopputuloksiin: onnistuneeseen sovintoon, näennäiseen sovintoon, riidan jatkumiseen tai riidan uusiutumiseen. Vertaissovittelutilanteen kulkuun ja lopputulokseen vaikuttavat kaikki läsnä olevat henkilöt toiminnallaan. Erilaisiin lopputuloksiin ovat yhteydessä vertaissovittelun periaatteiden ja kaavan toteutuminen, osapuolten rehellisyys, sovittelijoiden onnistuminen tehtävässään sekä totuuden tai syyllisen paljastuminen. Sovittelijaoppilaiden rooli vertaissovittelun onnistumisessa rakentuu merkittäväksi.
Tutkimukseni osoittaa, ettei vertaissovittelun kaava yksinään ole riittävä toteuttamaan menetelmälle asetettuja tavoitteita. Useat vertaissovittelun pääperiaatteista ja vaiheista tulevat laiminlyödyiksi alakoululaisten kertomuksissa. Koululaiset rakentuvat kertomuksissa aktiivisiksi toimijoiksi, jotka voivat suunnata toimintaansa haluamiensa päämäärien tavoittamiseksi myös vertaissovittelussa.
Asiasanat: vertaissovittelu, alakoulu, kertomukset, merkitys, eläytymismenetelmä