Vanhemmuus puolueohjelmissa
PAKKALA, TEIJA (2013)
2013
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23975
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23975
Tiivistelmä
Hyvä vanhemmuus on kiistelty aihe ja vanhemmuus on julkisen keskustelun kestosuosikki. Yhteiskunnassa vallitsee sekä jaettuja että kiisteltyjä vanhemmuuden normeja. Näistä normeista olen tutkielmassani kiinnostunut. Tutkielmassa perehdyn puolueohjelmissa esiintyviin käsityksiin vanhemmuudesta. Kysyn millaisissa asiayhteyksissä vanhemmuus puolueohjelmissa esiintyy ja millaisia vanhemmuuskäsityksiä puolueohjelmissa esiintyy. Puolueohjelmat valitsin aineistoksi, koska ne ilmaisevat vallitsevia tai toivottavia yhteiskunnallisia normeja ovat tällaisen aiheen kannalta rikas ja monipuolinen aineisto.
Tutkielman aineistona on eduskuntapuolueiden vuosien 2000–2011 yleis-, vaali- ja erityisohjelmat, jotka keräsin Internetistä Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston ylläpitämästä Poliittisten ohjelmien tietovarannosta POHTIVAsta. Puolueohjelmia, joissa vanhemmat tai vanhemmuus mainitaan, on yhteensä 82. Tutkimuksen havaintoyksiköitä ovat puolueohjelmista poimitut tekstinpätkät, joissa puhutaan vanhemmuudesta.
Tutkielman tutkimusmetodi on kehysanalyysi. Aineistosta muodostui ensin yhdeksän teemaa, jotka jakautuvat neljään kehykseen. Kehykset ovat tukemisen kehys, yhdenvertaisuuden kehys, toimijuuden kehys ja vanhemmuusnormien kehys. Tukemisen kehys käsittelee vanhemmuuden tukemista etuuksin ja palveluin. Yhdenvertaisuuden kehyksessä puhutaan miesten ja naisten välisestä ja lasten välisestä yhdenvertaisuudesta. Toimijuuden kehyksessä vanhemmat nähdään toimijoina, joiden tulee saada tehdä valintoja ja osallistua. Vanhemmuusnormien kehyksessä asetetaan vaatimuksia ja odotuksia vanhemmille.
Puolueiden välillä ei vanhemmuuskäsityksissä ollut havaittavissa suuria eroja. Yhteiskunnassa vallitsevaa käsitystä hyvästä vanhemmuudesta voidaan siis pitää jaettuna. Eroja syntyi lähes pelkästään suhtautumisessa samaa sukupuolta oleviin vanhempiin. Tukemisen kehyksessä vanhemmuuden vastuu esitetään vanhempien ja valtion jakamana vastuuna. Vanhempien lastenhoitovalintoja katsotaan valinnanvapauden näkökulmasta.
Asiasanat: vanhemmuus, puolueohjelmat, kehysanalyysi, vanhemmuusnormit, perhepolitiikka
Tutkielman aineistona on eduskuntapuolueiden vuosien 2000–2011 yleis-, vaali- ja erityisohjelmat, jotka keräsin Internetistä Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston ylläpitämästä Poliittisten ohjelmien tietovarannosta POHTIVAsta. Puolueohjelmia, joissa vanhemmat tai vanhemmuus mainitaan, on yhteensä 82. Tutkimuksen havaintoyksiköitä ovat puolueohjelmista poimitut tekstinpätkät, joissa puhutaan vanhemmuudesta.
Tutkielman tutkimusmetodi on kehysanalyysi. Aineistosta muodostui ensin yhdeksän teemaa, jotka jakautuvat neljään kehykseen. Kehykset ovat tukemisen kehys, yhdenvertaisuuden kehys, toimijuuden kehys ja vanhemmuusnormien kehys. Tukemisen kehys käsittelee vanhemmuuden tukemista etuuksin ja palveluin. Yhdenvertaisuuden kehyksessä puhutaan miesten ja naisten välisestä ja lasten välisestä yhdenvertaisuudesta. Toimijuuden kehyksessä vanhemmat nähdään toimijoina, joiden tulee saada tehdä valintoja ja osallistua. Vanhemmuusnormien kehyksessä asetetaan vaatimuksia ja odotuksia vanhemmille.
Puolueiden välillä ei vanhemmuuskäsityksissä ollut havaittavissa suuria eroja. Yhteiskunnassa vallitsevaa käsitystä hyvästä vanhemmuudesta voidaan siis pitää jaettuna. Eroja syntyi lähes pelkästään suhtautumisessa samaa sukupuolta oleviin vanhempiin. Tukemisen kehyksessä vanhemmuuden vastuu esitetään vanhempien ja valtion jakamana vastuuna. Vanhempien lastenhoitovalintoja katsotaan valinnanvapauden näkökulmasta.
Asiasanat: vanhemmuus, puolueohjelmat, kehysanalyysi, vanhemmuusnormit, perhepolitiikka