Käsityksiä inkluusiosta ja avaimia kaikkien yhteisen koulun rakentamiseen

Abstract

Tässä tutkimuksessa kuvattiin ja ryhmiteltiin koulussa työskentelevien aikuisten käsityksiä inkluusiosta ja esitettiin käsitysten taustalla vaikuttavia uskomuksia ja historian kerrostumia. Inkluusiota tarkasteltiin prosessina, jossa osallistumisen esteitä puretaan koulussa ja koko yhteiskunnassa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli osaltaan vaikuttaa prosessin etenemiseen ja esteiden poistamiseen.

Tutkimus toteutettiin teoriasidonnaisesti, mistä johtuen teoria ja aineisto kävivät tiivistä vuoropuhelua. Tutkimusta varten kerättiin kaksi aineistokokonaisuutta pirkanmaalaisen kunnan yhden koulunkäyntialueen kolmesta peruskoulusta. Ensimmäisessä vaiheessa tutkimukseen osallistui 103 ja toisessa vaiheessa 20 koulujen opetushenkilöstöön kuuluvaa. Tutkimusaineisto koostui kyselyaineistosta ja focus group -haastatteluaineistosta, jotka analysoitiin hyödyntäen fenomenografista otetta ja sisällönanalyysia.

Fenomenografisessa tutkimuksessa tutkitaan ihmisten laadullisesti erilaisia käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä ja käsitysten keskinäisiä suhteita. Tähän tutkimukseen osallistuneet vastasivat kirjallisesti kolmeen inkluusion liittyvään kysymykseen, joiden vastauksista etsittiin erilaisia käsityksiä ja ne ryhmiteltiin fenomenografisen analyysin tavoin. Analyysin tuloksena syntyi kolme kuvauskategoriaa, jotka nimettiin inkluusio yksilön projektina, inkluusio yhdistämisen projektina ja inkluusio yhteisenä projektina. Kuvauskategorioiden kuvailussa käytettiin apuna muita tutkimuksia ja historian tarkastelua.

Tutkimuksen toinen aineisto kerättiin focus group -haastattelumenetelmällä. Menetelmä on yksi ryhmähaastattelun muoto, jonka avulla on tarkoitus kerätä tietoa osallistujien kokemuksista ja näkemyksistä tutkittavasta aiheesta. Tässä tutkimuksessa haastateltavia pyydettiin keksimään ratkaisuja inkluusion edistämiseen. Haastatteluja pidettiin neljä ja niihin osallistui tutkimuskoulujen aineenopettajia, erityisopettajia, luokanopettajia ja rehtoreita, jotka kaikki keskustelivat omina ammattiryhminään. Osallistujat ehdottivat esimerkiksi yhteistyön ja keskustelun lisäämistä, kokonaistyöaikaan siirtymistä, ryhmäkokojen pienentämistä ja fyysisten koulutilojen muuttamista. Opettajien ja rehtoreiden ratkaisut erosivat toisistaan siinä, että opettajat keskittyivät toiminnallisten esteiden purkamiseen, mutta rehtorit puuttuivat myös suhtautumistapojen muuttamiseen.

Haastattelujen perusteella esitettiin, että inkluusion edistämisestä ovat vastuussa monet tahot. Koulun toimijoilla opettajilla ja rehtoreilla on vastuu muutoksesta ja sen johtamisesta, kunnilla muutoksen edellyttämien resurssien lisäämisestä, opettajankoulutuksella opettajien valmiudesta kohdata muutokset ja kodeilla sitoutumisesta lapsen kasvattamiseen ja yhteistyöhön.

Erilaiset käsitykset inkluusiosta sekä ratkaisujen ja edellytysten moninaisuus valottivat koulun ristipaineista ja haastavaa tilannetta. Tilanteen selkeyttämiseksi tutkimuksessa esitettiin, että koulun tehtävästä ja resursoinnista tulisi käydä laaja yhteiskunnallinen keskustelu.

Asiasanat: fenomenografia, focus group, inkluusio