Valtapeleistä prinsessajuhliin - Lasten välinen verbaalinen kommunikaatio ohjatussa leikissä

Abstract

Varhaiskasvatuksessa leikkiä arvostetaan ja sen merkitys lapsen kehitykselle tiedostetaan. Tänä päivänä mielikuvituksellinen leikki on kuitenkin jäämässä median kulutuksen jalkoihin, ja tämä kehityssuunta on yhdistetty lasten erityistarpeiden kasvuun. Lasten erityistarpeiden kasvun seurauksena inklusiivinen kasvatus on tänä päivänä vilkas puheenaihe, mutta kasvatuksen käytäntöjen kehittämistä inkluusion suuntaan pidetään haasteena kasvatusinstituutiolle.

Tämä tutkimus on laadullinen toimintatutkimus, joka liittyi leikin ja kuvaamataidon avulla toteutettavan tuetun varhaiskasvatuksen projektiin. Tutkimustapauksena oli kahdentoista lapsen päiväkodin pienryhmä, jossa oli 4–5-vuotiaita lapsia. Kuudella lapsista oli todettu kielellisiä vaikeuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli tukea lapsen kasvua ja kehitystä leikin ohjauksen menetelmin. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista lasten välinen verbaalinen kommunikaatio oli leikissä, ja miten aikuisen ohjaus heijastui lasten väliseen kommunikaatioon. Verbaalisella kommunikaatiolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa puhetta. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään kaikille yhteistä inklusiivista kasvatusta ja leikkiä yhteisöllisyyden edistäjänä. Leikkiä ja kommunikaatiota tarkastellaan kulttuurihistoriallisen teorian valossa, ja lisäksi kuvataan, mikä merkitys ohjauksella nähdään olevan leikkiin ja lasten kommunikaatioon. Tutkielman empiirinen osa koostuu kolmesta kauppaleikkikerrasta syksyllä 2011. Leikkikerrat videoitiin, koska tutkija itse ohjasi leikkiä. Leikissä oli mukana kolme lasta, joista kahdella oli havaittu haasteita kielenkehityksessä. Tutkimukseen valitut kolme leikkikertaa kuvaavat, millaista lasten välinen verbaalinen kommunikaatio oli leikissä, miten se kehittyi, ja miten aikuisen ohjaus heijastui lasten vertaiskommunikaatioon. Tutkimuksessa selvisi, että lasten leikin aikana tuottama verbaalinen kommunikaatio koski leikin sääntöjä, toiminnan määrittämistä, leikkiin yhtymistä, esineitä, hyväksymistä tai hylkäämistä ja leikin järjestämistä. Näitä lapset ilmaisivat joko epäsuoran tai suoran metakommunikaation kautta. Tämän lisäksi lapset ilmaisivat itseään roolipuheen kautta, joka oli suoraa kommunikaatiota. Lasten tuottamassa verbaalisessa kommunikaatiossa tapahtui laadullisia muutoksia leikkikertojen edetessä. Ensimmäisellä leikkikerralla leikistä tuli lasten välistä valtapeliä, koska lapset ratkoivat puheellaan suhteita toisiinsa. Toisella leikkikerralla leikkijöiden tultua tutuiksi leikki sai yhteisen leikin elementtejä, ja kommunikointi muuttui aiempaa positiivisemmaksi ja hyväksyvämmäksi. Kolmannella leikkikerralla lapset innostuivat leikin suunnittelusta ja rakensivat puheellaan yhteistä leikkiä. Tämä takasi onnistuneen leikin. Aikuisen ohjaus vaikutti lasten vertaiskommunikaatioon siten, että aikuinen tuki lasten roolisuhteita, sekä rohkaisi ja tarjosi keinoja vertaiskommunikointiin. Ohjaus tasapainotti lasten välisiä suhteita. Leikkikertojen edetessä tuen tarve väheni, eivätkä lapset enää tarvinneet aikuisen tukea osallistuakseen yhteiseen leikkiin. Tutkimus osoitti, että lapsilla, joilla on kielellisiä vaikeuksia, on usein haasteita myös perusleikkitaidoissa. Kuitenkin tämä tutkimus myös havainnollisti, miten leikin ohjauksen kautta voidaan tukea lasten välistä kommunikaatiota ja sen kehitystä. Leikkiin osallistumalla aikuinen voi edistää yhteisöllisyyttä ja jokaisen lapsen hyväksymistä omana itsenään. Ohjattu leikki voi näin olla yksi vastaus kaikille yhteiseen päivähoitoon.

Asiasanat:Lasten välinen verbaalinen kommunikaatio, leikin ohjaus, toimintatutkimus