Pallo keskelle ja peliä - liikunnan keinoin syrjäytymistä vastaan
ERONEN, JUKKA; PALMROTH, KURT (2013)
2013
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23935
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23935
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voidaanko koulun liikuntatunnit nähdä ehkäisevänä tekijänä puhuttaessa lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Tutkimuksen lähtökohtana oli, että syrjäytymisvaaran vastakohtana voidaan pitää hyviä elämänhallintataitoja. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin löytämään vastauksia siihen, millaisella koululiikunnalla voidaan parantaa nuoren elämänhallintataitoja.
Tutkimusaineisto kerättiin 708:lta yläkoulun oppilaalta loppuvuodesta 2011 Hämeenlinnan, Hyvinkään ja Iittalan alueilta. Tutkimus kohdistettiin yläkouluikäisiin nuoriin, sillä kyseisessä ikävaiheessa nuori ottaa enemmän vastuuta omasta elämästään ja siihen liittyvistä päätöksistä. Samalla nuori kehittää omia elämänhallintataitojaan. Kvantitatiivisena menetelmänä käytettiin survey-tutkimusta. Aineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla kouluajalla. Kyselylomake koottiin Aaron Antonovskyn koherenssikyselyn ja Markus Soinin liikunnan motivaatioilmastokyselyn avulla. Taustamuuttujina tutkimuksessa käytettiin sukupuolta, luokka-astetta, liikunnan arvosanaa ja liikuntaharrastuneisuutta. Näiden aiheiden lisäksi selvitimme sosiaalisen ympäristön vaikutusta tutkittavien liikunnallisuuteen. Kyselyaineisto käsiteltiin SPSS-tilasto-ohjelman avulla. Analyysimenetelminä tutkimuksessa käytettiin mm. Mann-Whitneyn U-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysia ja korrelaatiotestiä.
Tutkimustulokset osoittivat, että liikuntaharrastuksella on positiivinen vaikutus elämähallinnan tunteen kokemiseen. Tulos oli sama molempien sukupuolten kohdalla. Tutkittaessa liikuntaharrastuksen yhteyttä elämänhallinnan osa-alueisiin, liikuntaharrastus oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä elämän hallittavuuden ja mielekkyyden kanssa. Elämän ymmärrettävyyteen sillä ei tutkimuksen mukaan ollut vaikutusta. Myös korkea liikunnan arvosana oli merkitsevässä yhteydessä hyvään elämänhallinnan tunteeseen.
Vanhempien liikunnallisella esimerkillä oli tutkimuksen mukaan vahva vaikutus sekä lapsen liikunnallisuuteen että elämänhallinnan tunteeseen. Vanhemmilta saatu liikunnallinen esimerkki auttoi parantamaan nuoren elämänhallinnan tunnetta. Vastaavaa yhteyttä ei löytynyt kavereilta saadun liikunnallisen esimerkin ja elämänhallinnan tunteen välille. Liikunnallinen kaveripiiri oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä elämähallinnan tunteeseen. Liikunnallinen kaveripiiri paransi tutkimuksen mukaan elämähallinnan tunteen kokemista.
Tytöillä oli tutkimuksen mukaan huonompi elämänhallinnan tunne kuin pojilla. Sukupuolella oli suurempi merkitys elämähallinnan tunteen kokemiseen kuin liikuntaharrastuksella. Liikuntaharrastuksen todettiin kuitenkin parantavan elämähallinnan tunteen kokemista molemmilla sukupuolilla.
Asiasanat:Elämänhallinta, syrjäytyminen, koululiikunta, sosiaalisuus, kvantitatiivinen tutkimus
Tutkimusaineisto kerättiin 708:lta yläkoulun oppilaalta loppuvuodesta 2011 Hämeenlinnan, Hyvinkään ja Iittalan alueilta. Tutkimus kohdistettiin yläkouluikäisiin nuoriin, sillä kyseisessä ikävaiheessa nuori ottaa enemmän vastuuta omasta elämästään ja siihen liittyvistä päätöksistä. Samalla nuori kehittää omia elämänhallintataitojaan. Kvantitatiivisena menetelmänä käytettiin survey-tutkimusta. Aineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla kouluajalla. Kyselylomake koottiin Aaron Antonovskyn koherenssikyselyn ja Markus Soinin liikunnan motivaatioilmastokyselyn avulla. Taustamuuttujina tutkimuksessa käytettiin sukupuolta, luokka-astetta, liikunnan arvosanaa ja liikuntaharrastuneisuutta. Näiden aiheiden lisäksi selvitimme sosiaalisen ympäristön vaikutusta tutkittavien liikunnallisuuteen. Kyselyaineisto käsiteltiin SPSS-tilasto-ohjelman avulla. Analyysimenetelminä tutkimuksessa käytettiin mm. Mann-Whitneyn U-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysia ja korrelaatiotestiä.
Tutkimustulokset osoittivat, että liikuntaharrastuksella on positiivinen vaikutus elämähallinnan tunteen kokemiseen. Tulos oli sama molempien sukupuolten kohdalla. Tutkittaessa liikuntaharrastuksen yhteyttä elämänhallinnan osa-alueisiin, liikuntaharrastus oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä elämän hallittavuuden ja mielekkyyden kanssa. Elämän ymmärrettävyyteen sillä ei tutkimuksen mukaan ollut vaikutusta. Myös korkea liikunnan arvosana oli merkitsevässä yhteydessä hyvään elämänhallinnan tunteeseen.
Vanhempien liikunnallisella esimerkillä oli tutkimuksen mukaan vahva vaikutus sekä lapsen liikunnallisuuteen että elämänhallinnan tunteeseen. Vanhemmilta saatu liikunnallinen esimerkki auttoi parantamaan nuoren elämänhallinnan tunnetta. Vastaavaa yhteyttä ei löytynyt kavereilta saadun liikunnallisen esimerkin ja elämänhallinnan tunteen välille. Liikunnallinen kaveripiiri oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä elämähallinnan tunteeseen. Liikunnallinen kaveripiiri paransi tutkimuksen mukaan elämähallinnan tunteen kokemista.
Tytöillä oli tutkimuksen mukaan huonompi elämänhallinnan tunne kuin pojilla. Sukupuolella oli suurempi merkitys elämähallinnan tunteen kokemiseen kuin liikuntaharrastuksella. Liikuntaharrastuksen todettiin kuitenkin parantavan elämähallinnan tunteen kokemista molemmilla sukupuolilla.
Asiasanat:Elämänhallinta, syrjäytyminen, koululiikunta, sosiaalisuus, kvantitatiivinen tutkimus