La position des droits de l'homme dans la politique antiterroriste tunisienne. Analyse des allocutions du président Ben Ali (2001-2011)
ANTILA, PÄIVI (2013)
2013
Ranskan kieli/LANCE - French
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23926
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23926
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on ihmisoikeuksien asema Tunisian entisen presidentin Ben Alin puheissa, erityisesti terrorisminvastaisen toiminnan yhteydessä. Tarkastelu rajoittuu vuosiin 2001-2011. Tutkimuksen teoreettis-metodologisina lähtökohtina toimivat sosiaalinen konstruktivismi sekä diskurssianalyysi. Primääriaineistona tutkimuksessa on käytetty Tunisian entisen presidentin Ben Alin puheita ja lehtihaastatteluja. Aiheen kontekstualisoimiseen on käytetty myös ihmisoikeusjärjestöjen julkaisemia, Tunisian ihmisoikeustilannetta ja terrorisminvastaista toimintaa kuvaavia raportteja.
Analyysin perusteella on nähtävissä, että Ben Ali esittää terrorismin eksistentiaalisena uhkana, mikä viittaa terrorismin turvallistamiseen. Ben Ali kuvaa terrorismia usein ilmiönä, jolloin terroristeja ei nähdä yksittäisinä ihmisinä. Henkilökohtaisen vastuun välttämiseksi Ben Ali puhuu lähes yksinomaan Tunisian valtion nimissä. Muun muassa binaarioppositioita käyttämällä Ben Ali rakentaa terrorismin viholliskuvaa. Tunisia näyttäytyy Ben Alin puheissa vapauden ja ihmisoikeuksien tuojana, kun taas terrorismi edustaa absoluuttista pahaa. Ihmisoikeudet jäävät kuitenkin Ben Alin puheissa selvästi terrorisminvastaisen toiminnan varjoon. Ben Ali perustelee Tunisian viranomaisten ihmisoikeuksia loukkaavia toimia näiden toimien välttämättömyydellä. Samalla hän kuitenkin korostaa ihmisoikeuksien symbolista merkitystä.
Ben Alin puheissa terrorisminvastaisesta toiminnasta esiintyvät neljä perusmetaforaa, jotka on tunnistettu myös aikaisemmassa terrorisminvastaista toimintaa koskevassa kirjallisuudessa. Nämä metaforat ovat sota, rikollisuus, sosiaalisen epidemian hillitseminen ja ennakkoluulojen vähentäminen. Näistä metaforista Ben Alin diskurssissa eniten korostuvat sota ja sosiaalisen epidemian hillitseminen. Erityisesti sota-metaforan käyttö jättää vain vähän tilaa ihmisoikeuksille. Parantaakseen maansa suhteita länsimaihin ihmisoikeusloukkauksista syytetty Ben Ali pyrkii kuitenkin todistelemaan sitoutumistaan näihin arvoihin. Ben Ali esittää Tunisian aktiivisena toimijana sekä ihmisoikeuksien että terrorisminvastaisen toiminnan saralla. Syvemmän analyysin perusteella esitän kuitenkin, että ihmisoikeudet jäivät Ben Alin aikana järjestään toissijaiseen asemaan hänen käyttämästään retoriikasta huolimatta.
Analyysin perusteella on nähtävissä, että Ben Ali esittää terrorismin eksistentiaalisena uhkana, mikä viittaa terrorismin turvallistamiseen. Ben Ali kuvaa terrorismia usein ilmiönä, jolloin terroristeja ei nähdä yksittäisinä ihmisinä. Henkilökohtaisen vastuun välttämiseksi Ben Ali puhuu lähes yksinomaan Tunisian valtion nimissä. Muun muassa binaarioppositioita käyttämällä Ben Ali rakentaa terrorismin viholliskuvaa. Tunisia näyttäytyy Ben Alin puheissa vapauden ja ihmisoikeuksien tuojana, kun taas terrorismi edustaa absoluuttista pahaa. Ihmisoikeudet jäävät kuitenkin Ben Alin puheissa selvästi terrorisminvastaisen toiminnan varjoon. Ben Ali perustelee Tunisian viranomaisten ihmisoikeuksia loukkaavia toimia näiden toimien välttämättömyydellä. Samalla hän kuitenkin korostaa ihmisoikeuksien symbolista merkitystä.
Ben Alin puheissa terrorisminvastaisesta toiminnasta esiintyvät neljä perusmetaforaa, jotka on tunnistettu myös aikaisemmassa terrorisminvastaista toimintaa koskevassa kirjallisuudessa. Nämä metaforat ovat sota, rikollisuus, sosiaalisen epidemian hillitseminen ja ennakkoluulojen vähentäminen. Näistä metaforista Ben Alin diskurssissa eniten korostuvat sota ja sosiaalisen epidemian hillitseminen. Erityisesti sota-metaforan käyttö jättää vain vähän tilaa ihmisoikeuksille. Parantaakseen maansa suhteita länsimaihin ihmisoikeusloukkauksista syytetty Ben Ali pyrkii kuitenkin todistelemaan sitoutumistaan näihin arvoihin. Ben Ali esittää Tunisian aktiivisena toimijana sekä ihmisoikeuksien että terrorisminvastaisen toiminnan saralla. Syvemmän analyysin perusteella esitän kuitenkin, että ihmisoikeudet jäivät Ben Alin aikana järjestään toissijaiseen asemaan hänen käyttämästään retoriikasta huolimatta.