Freedom of Choice: A Christian and Kantian Analysis of John Milton's A Masque and Paradise Regained
SIUKONEN, TUULI-MARIA (2013)
2013
Englantilainen filologia - English Philology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-24
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23919
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23919
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani pahuuden käsitettä kristillisen teologian ja kantilaisen filosofian näkökulmasta. Analysoin John Miltonin teoksia A Maske presented at Ludlow Castle, 1634 ja Paradise Regained.
A Maske presented at Ludlow Castle, 1634 on naamionäytelmä, joka esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1634 Bridgewaterin jaarlin perhepiirissä. Jaarli oli myös tilannut näytelmän. Juoni kertoo kolmesta lapsesta (kaksi veljestä ja heidän siskonsa), jotka ovat matkalla vanhempiensa luo synkän metsän halki. Lady joutuu Comus-nimisen velhon vangitsemaksi ja veljet pelastavat hänet taivaasta lähetetyn varjelijan (Attendant Spirit) ja vedenneito Sabrinan avustuksella.
Paradise Regained on jatkoa Miltonin eepokselle Paradise Lost (suom. Kadotettu paratiisi). Se kertoo Raamatun tarinan, jossa Jeesus viettää 40 päivää autiomaassa, jonne Saatana tulee häntä koettelemaan. Molempien teosten keskiössä on vastustajien suorittama viettely retoriikan keinoin. Molemmissa teoksissa sankarit selviävät koettelemuksistaan vahingoittumattomina vedoten totuuteen ja Jumalan varjelukseen.
Perehdyn ensin kristilliseen teologiaan ja etenkin vapaan tahdon kysymykseen. Käytän lähteinäni Miltonin proosatuotantoa sekä kirjallisuudentutkimusta Miltonin töistä. Syvennän käyttämääni teoriapohjaa tiivistämällä Immanuel Kantin moraalifilosofian keskeisiä ajatuksia pahuudesta. Nämä kaksi teoreettista lähestymistapaa ovat hyvin lähellä toisiaan ja käytänkin niille yhteisiä konstruktioita hyväkseni. Näitä konstruktioita ovat vapaa tahto, pahat teot, ja perisynti. Kantin mukaan ihmisillä on aina taipumus valita paha maksimi jossain vaiheessa elämäänsä. Tämä taipumus johtuu itsesuojeluvaistosta, joka pakottaa ihmiset puntaroimaan asioita oman hyvinvointinsa näkökulmasta.
Tutkielmassani pyrin todistamaan, ettei ketään teosten hahmoista voi kutsua puhtaasti pahaksi, vaan pahuuden nimitystä voi ainoastaan käyttää viitatessa tekoihin. Hyvien hahmojen kohdalla pyrin osoittamaan, kuinka vaikeaa on tehdä oikea valinta, ja että nämäkin hahmot joutuvat puntaroimaan valintojaan itsesuojeluvaiston kautta.
Asiasanat:pahuus, Milton, Kant, kristinusko
A Maske presented at Ludlow Castle, 1634 on naamionäytelmä, joka esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1634 Bridgewaterin jaarlin perhepiirissä. Jaarli oli myös tilannut näytelmän. Juoni kertoo kolmesta lapsesta (kaksi veljestä ja heidän siskonsa), jotka ovat matkalla vanhempiensa luo synkän metsän halki. Lady joutuu Comus-nimisen velhon vangitsemaksi ja veljet pelastavat hänet taivaasta lähetetyn varjelijan (Attendant Spirit) ja vedenneito Sabrinan avustuksella.
Paradise Regained on jatkoa Miltonin eepokselle Paradise Lost (suom. Kadotettu paratiisi). Se kertoo Raamatun tarinan, jossa Jeesus viettää 40 päivää autiomaassa, jonne Saatana tulee häntä koettelemaan. Molempien teosten keskiössä on vastustajien suorittama viettely retoriikan keinoin. Molemmissa teoksissa sankarit selviävät koettelemuksistaan vahingoittumattomina vedoten totuuteen ja Jumalan varjelukseen.
Perehdyn ensin kristilliseen teologiaan ja etenkin vapaan tahdon kysymykseen. Käytän lähteinäni Miltonin proosatuotantoa sekä kirjallisuudentutkimusta Miltonin töistä. Syvennän käyttämääni teoriapohjaa tiivistämällä Immanuel Kantin moraalifilosofian keskeisiä ajatuksia pahuudesta. Nämä kaksi teoreettista lähestymistapaa ovat hyvin lähellä toisiaan ja käytänkin niille yhteisiä konstruktioita hyväkseni. Näitä konstruktioita ovat vapaa tahto, pahat teot, ja perisynti. Kantin mukaan ihmisillä on aina taipumus valita paha maksimi jossain vaiheessa elämäänsä. Tämä taipumus johtuu itsesuojeluvaistosta, joka pakottaa ihmiset puntaroimaan asioita oman hyvinvointinsa näkökulmasta.
Tutkielmassani pyrin todistamaan, ettei ketään teosten hahmoista voi kutsua puhtaasti pahaksi, vaan pahuuden nimitystä voi ainoastaan käyttää viitatessa tekoihin. Hyvien hahmojen kohdalla pyrin osoittamaan, kuinka vaikeaa on tehdä oikea valinta, ja että nämäkin hahmot joutuvat puntaroimaan valintojaan itsesuojeluvaiston kautta.
Asiasanat:pahuus, Milton, Kant, kristinusko