"Neitseellistä masennusta etsimässä" - Depressiohoitajana terveyskeskuksessa
ALANEN, EIJA (2013)
ALANEN, EIJA
2013
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23918
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23918
Tiivistelmä
Hyvä depression hoito on monialaista ja moniammatillista yhteistyötä. Tutkimusten mukaan masennuksen hoitomallit perusterveydenhuollossa ovat vaikuttavuudeltaan tuloksellisia. Myös potilaat ovat olleet tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Valtakunnallisen suunnitelman mukaan jokaisessa kunnassa tulee olla depressiohoitajia vuoteen 2015 mennessä. Depression hoitoa perusterveydenhuollossa voidaan kuitenkin tehostaa.
Depressiohoitajien työn sisällöstä ja työskentelyolosuhteista on vielä vähän tutkittua tietoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata depressiohoitajan työtä ja työn kehittämistä masentuneiden potilaiden hoitotyössä terveyskeskuksessa sekä yhteistyötä eri yhteistyötahojen kanssa. Aineiston keruumenetelmänä olivat depressiohoitajien esseet (n= 15) ja niiden pohjalta myöhemmin tehdyt teemahaastattelut seitsemälle tutkimukseen osallistuvalle hoitajalle. Teemat pohjautuivat aikaisempiin tutkimuksiin ja tutkimukseen osallistuneiden esseevastauksiin. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista, aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimuksen mukaan depressiohoitajien työ vaihteli laaja-alaisen yleispsykiatrisen hoitotyön ja kolmiomallin mukaisen strukturoidun depression hoidon välillä. Vain muutamalla hoitajalla työ oli pääasiallisesti depression hoitotyötä. Hoitajat toivat esille kokonaisvaltaista näkemystä masennuspotilaan hoitotyössä. Depressiohoitajan moniulotteinen rooli ja tehtävät korostivat depressiohoitajan asiantuntijaroolia perusterveydenhuollossa. Perhehoitotyöhön tarvitaan jatkossa lisää resursseja. Hoitajat olivat huolissaan työssä jaksamisestaan. Työssä jaksamisen tukemiseksi nähtiin tärkeäksi työn rajaaminen sekä riittävän koulutuksen, työnohjauksen ja tuen saaminen. Kollegatuki koettiin merkittäväksi työssä jaksamista tukemaan. Psykoterapeuttisiin menetelmiin toivottiin lisää koulutusta. Vaihtuville terveyskeskuslääkäreille tarvitaan jatkuvaa koulutusta masennuksen hoidon tunnistamiseksi ja kehittämiseksi.
Jatkotutkimuksia tarvitaan edelleenkin depressiohoitajan työn sisällöstä. Jatkossa voisi tutkia depressiohoitajien käyttämiä hoitomenetelmiä ja niiden vaikuttavuutta hoidossa. Perhehoitotieteellisen tiedon näkökulmasta pitäisi kehittää puolison ja muiden perheen jäsenten huomiointiin liittyviä interventioita.
Asiasanat:Depressio, depressiohoitaja, mielenterveyshoitotyö, perusterveydenhuolto
Depressiohoitajien työn sisällöstä ja työskentelyolosuhteista on vielä vähän tutkittua tietoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata depressiohoitajan työtä ja työn kehittämistä masentuneiden potilaiden hoitotyössä terveyskeskuksessa sekä yhteistyötä eri yhteistyötahojen kanssa. Aineiston keruumenetelmänä olivat depressiohoitajien esseet (n= 15) ja niiden pohjalta myöhemmin tehdyt teemahaastattelut seitsemälle tutkimukseen osallistuvalle hoitajalle. Teemat pohjautuivat aikaisempiin tutkimuksiin ja tutkimukseen osallistuneiden esseevastauksiin. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista, aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimuksen mukaan depressiohoitajien työ vaihteli laaja-alaisen yleispsykiatrisen hoitotyön ja kolmiomallin mukaisen strukturoidun depression hoidon välillä. Vain muutamalla hoitajalla työ oli pääasiallisesti depression hoitotyötä. Hoitajat toivat esille kokonaisvaltaista näkemystä masennuspotilaan hoitotyössä. Depressiohoitajan moniulotteinen rooli ja tehtävät korostivat depressiohoitajan asiantuntijaroolia perusterveydenhuollossa. Perhehoitotyöhön tarvitaan jatkossa lisää resursseja. Hoitajat olivat huolissaan työssä jaksamisestaan. Työssä jaksamisen tukemiseksi nähtiin tärkeäksi työn rajaaminen sekä riittävän koulutuksen, työnohjauksen ja tuen saaminen. Kollegatuki koettiin merkittäväksi työssä jaksamista tukemaan. Psykoterapeuttisiin menetelmiin toivottiin lisää koulutusta. Vaihtuville terveyskeskuslääkäreille tarvitaan jatkuvaa koulutusta masennuksen hoidon tunnistamiseksi ja kehittämiseksi.
Jatkotutkimuksia tarvitaan edelleenkin depressiohoitajan työn sisällöstä. Jatkossa voisi tutkia depressiohoitajien käyttämiä hoitomenetelmiä ja niiden vaikuttavuutta hoidossa. Perhehoitotieteellisen tiedon näkökulmasta pitäisi kehittää puolison ja muiden perheen jäsenten huomiointiin liittyviä interventioita.
Asiasanat:Depressio, depressiohoitaja, mielenterveyshoitotyö, perusterveydenhuolto