RUUMIINSILPOMISTA, VAPAAMUURAREITA JA POLITIIKKAA Tattarisuon juttuun liitetyt yhteiskunnalliset merkitykset kolmessa helsinkiläisessä sanomalehdessä 1930-1932
YLIKOTILA, JAAKKO (2013)
2013
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23908
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23908
Tiivistelmä
Syyskuussa 1931 Malmin Tattarisuolla tehtiin kammottava löytö. Suolähteeseen oli upotettu ihmisen pää ja useita irtileikattuja jalkoja ja käsiä. Löytö luonnollisesti herätti lehdistön kiinnostuksen rikokseen. Poliisin tutkimuksista huolimatta sen selvittämisessä kesti kaikkineen lähes kaksi vuotta. Sanomalehdet ja niitä lukeva yleisö seurasivat aluksi kiinnostuneina ja myöhemmin turhautuneina paikallaan polkeneita tutkimuksia.
Tunnettu Lapuan liikkeen tukija everstiluutnantti Paavo Susitaival politisoi Tattarisuon jutun jättämällä oikeuskanslerille ilmiantokirjelmän, jossa hän syytti maan korkeimpia poliisiviranomaisia tapauksen tutkimusten tahallisesta haittaamisesta. Hänen mukaansa viranomaiset yrittivät suojella rikokseen sotkeutuneita vapaamuurareita, joiden joukkoon itsekin kuuluivat. Ilmianto osoittautui perättömäksi, mutta Lapuan liikettä vastustaneet lehdet saivat siitä lyömäaseen lapualaisia vastaan. Vapaamuurarien lisäksi rikoksesta syytettiin mm. mustalaisia, lääketieteen opiskelijoita ja täysin viatonta makkaratehtailijaa.
Jahdatessaan käsittämättömältä tuntuneen rikoksen tekijöitä, syyllistyivät sanomalehdet ainakin suomalaisen lehdistöhistorian pahimpiin ylilyönteihin. Varsinkin Harjun ruumishuoneen vahtimestari Saarenheimo perheineen kärsi tästä ajojahdista, vaikka osoittautui lopulta syyttömäksi. Elokuussa 1932 rikos ratkesi, kun kuusi helsinkiläistä tunnusti silponeensa ruumiit hautausmaalla. Lähteeseen irti leikatut ruumiinosat oli upotettu maagisten rituaalien saattelemina. Joukkion tarkoituksena oli näin saada haltuunsa aarre, joka heidän saamiensa näkyjen mukaan oli upotettu lähteeseen.
Vaikka Tattarisuon rikoksessa ei eläviä uhreja ollutkaan, sai se arvoituksellisen luonteensa vuoksi erittäin paljon palstatilaa lehdissä. Tässä tutkielmassa on sisällönanalyysin keinoin analysoitu kolmen suurimman suomenkielisen sanomalehden, eli Helsingin Sanomien, Uuden Suomen ja Suomen Sosialidemokraatin Tattarisuon tapausta käsitellyttä kirjoittelua. Lehdet antoivat rikokselle paljon yhteiskunnallisia merkityksiä, joita tutkielmassa on avattu mikrohistoriallisen näkökulman kautta. Tutkielman tavoitteena ei ole ollut kuvata mitä tapahtui, vaan miten tapahtunut lehdissä esitettiin.
ASIASANAT: Tattarisuo, mikrohistoria, Lapuan liike, vapaamuurarit, yhteiskunta, lehdistöhistoria, Mäntsälän kapina, Susitaival, Helsingin Sanomat, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi, Ajan Sana
Tunnettu Lapuan liikkeen tukija everstiluutnantti Paavo Susitaival politisoi Tattarisuon jutun jättämällä oikeuskanslerille ilmiantokirjelmän, jossa hän syytti maan korkeimpia poliisiviranomaisia tapauksen tutkimusten tahallisesta haittaamisesta. Hänen mukaansa viranomaiset yrittivät suojella rikokseen sotkeutuneita vapaamuurareita, joiden joukkoon itsekin kuuluivat. Ilmianto osoittautui perättömäksi, mutta Lapuan liikettä vastustaneet lehdet saivat siitä lyömäaseen lapualaisia vastaan. Vapaamuurarien lisäksi rikoksesta syytettiin mm. mustalaisia, lääketieteen opiskelijoita ja täysin viatonta makkaratehtailijaa.
Jahdatessaan käsittämättömältä tuntuneen rikoksen tekijöitä, syyllistyivät sanomalehdet ainakin suomalaisen lehdistöhistorian pahimpiin ylilyönteihin. Varsinkin Harjun ruumishuoneen vahtimestari Saarenheimo perheineen kärsi tästä ajojahdista, vaikka osoittautui lopulta syyttömäksi. Elokuussa 1932 rikos ratkesi, kun kuusi helsinkiläistä tunnusti silponeensa ruumiit hautausmaalla. Lähteeseen irti leikatut ruumiinosat oli upotettu maagisten rituaalien saattelemina. Joukkion tarkoituksena oli näin saada haltuunsa aarre, joka heidän saamiensa näkyjen mukaan oli upotettu lähteeseen.
Vaikka Tattarisuon rikoksessa ei eläviä uhreja ollutkaan, sai se arvoituksellisen luonteensa vuoksi erittäin paljon palstatilaa lehdissä. Tässä tutkielmassa on sisällönanalyysin keinoin analysoitu kolmen suurimman suomenkielisen sanomalehden, eli Helsingin Sanomien, Uuden Suomen ja Suomen Sosialidemokraatin Tattarisuon tapausta käsitellyttä kirjoittelua. Lehdet antoivat rikokselle paljon yhteiskunnallisia merkityksiä, joita tutkielmassa on avattu mikrohistoriallisen näkökulman kautta. Tutkielman tavoitteena ei ole ollut kuvata mitä tapahtui, vaan miten tapahtunut lehdissä esitettiin.
ASIASANAT: Tattarisuo, mikrohistoria, Lapuan liike, vapaamuurarit, yhteiskunta, lehdistöhistoria, Mäntsälän kapina, Susitaival, Helsingin Sanomat, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi, Ajan Sana