"Minä, joka en surutonta hetkeä muista, palan keinun ja laulan" - Subjektin suhde maailmaan Sirkka Turkan runokokoelmassa Vaikka on kesä
IMMONEN, ANNUKKA (2013)
2013
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23901
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23901
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee subjektin kokemisen modaliteettien ilmenemistä suhteessa maailmaan Sirkka Turkan runokokoelmassa Vaikka on kesä (1983). Näkökulma kohdeteokseen on kognitioanalyyttinen, joten luenta etenee runojen ehdoin, mutta niitä lähestytään myös ruumiinfenomenologisen kehyksen kautta. Tarkastelun kohteena ovat runon subjektin kognitiiviset toiminnot, jotka kietoutuvat yhteen ruumiin tasolle ulottuvien kokemistapojen kanssa.
Tutkimuksen keskiössä on, miten subjektin kokemusta esitetään runoissa ja miten subjektin kognitio liikkeineen hahmottuu lukuprosessissa lukijan kognition konstruoimana. Yksittäiset runoanalyysit rakentuvat dialogisesti psykologian ja filosofian tarjoaman tutkimusaineiston kanssa. Runoluennoissa hahmotellaan lyyrillisten keinojen kautta luotuja aktuaalisen maailman kognitiivisia toimintoja muistuttavia rakenteita.
Työssä hyödynnetään lyriikantutkimuksen tarjoamia analyyttisia käsitteitä, joita ovat retorinen ja mimeettinen minä, joiden kautta hahmottuu runon eri tasoilla operoiva varsinainen puhuja. Kokoelman tasolla eri runojen puhujat muodostavat keskenään yhteisiä puhuja-asemia, jotka rakentuvat puhujien samankaltaisten asenteiden, maailmankatsomusten ja kokemistapojen perusteella.
Lisäksi runoja luetaan metonyymisesti, jolloin niistä hahmotellaan esiin erilaisia kuvallisia ja kielellisiä jatkumoja ja verkostoja, jotka rakentavat runojen sisäistä koherenssia ja jännitteitä. Koska työssä huomioidaan kokoelman luonne teoskokonaisuutena, tarkastelun kohteena ovat myös runojen välille muodostuvat metonyymiset siirtymät ja jatkumot, jotka ilmenevät erilaisin toistorakentein niin kuvaston kuin myös rytmiä luovien elementtien tasolla.
Kokoelman runojen keskeiseksi teemaksi nousee kysymys kuolemasta ja sen jännitteinen, moniin suuntiin kiertyvä suhde elämään. Runoissa tätä suhdetta lähestytään aistien, havaiten ja reflektoiden sekä muistin ja erilaisten affektiivisten tilojen kautta. Kognition hahmotustapoihin liittyvät ajallis-tilalliset jäsennykset subjektin kokemuksen ollessa yhtäältä paikkaan sidottu ja toisaalta toisen, poissaolijan kautta määrittyvä perustuen puhutteluille, jotka rakentuvat runoissa monin eri sävyin.
Asiasanat:Kognitio, kokeminen, subjekti, ruumiinfenomenologia, metonyymisyys, kognitiivinen kirjallisuudentutkimus, runon puhuja, retorinen minä, mimeettinen minä, affektiivisuus, runon lukija
Tutkimuksen keskiössä on, miten subjektin kokemusta esitetään runoissa ja miten subjektin kognitio liikkeineen hahmottuu lukuprosessissa lukijan kognition konstruoimana. Yksittäiset runoanalyysit rakentuvat dialogisesti psykologian ja filosofian tarjoaman tutkimusaineiston kanssa. Runoluennoissa hahmotellaan lyyrillisten keinojen kautta luotuja aktuaalisen maailman kognitiivisia toimintoja muistuttavia rakenteita.
Työssä hyödynnetään lyriikantutkimuksen tarjoamia analyyttisia käsitteitä, joita ovat retorinen ja mimeettinen minä, joiden kautta hahmottuu runon eri tasoilla operoiva varsinainen puhuja. Kokoelman tasolla eri runojen puhujat muodostavat keskenään yhteisiä puhuja-asemia, jotka rakentuvat puhujien samankaltaisten asenteiden, maailmankatsomusten ja kokemistapojen perusteella.
Lisäksi runoja luetaan metonyymisesti, jolloin niistä hahmotellaan esiin erilaisia kuvallisia ja kielellisiä jatkumoja ja verkostoja, jotka rakentavat runojen sisäistä koherenssia ja jännitteitä. Koska työssä huomioidaan kokoelman luonne teoskokonaisuutena, tarkastelun kohteena ovat myös runojen välille muodostuvat metonyymiset siirtymät ja jatkumot, jotka ilmenevät erilaisin toistorakentein niin kuvaston kuin myös rytmiä luovien elementtien tasolla.
Kokoelman runojen keskeiseksi teemaksi nousee kysymys kuolemasta ja sen jännitteinen, moniin suuntiin kiertyvä suhde elämään. Runoissa tätä suhdetta lähestytään aistien, havaiten ja reflektoiden sekä muistin ja erilaisten affektiivisten tilojen kautta. Kognition hahmotustapoihin liittyvät ajallis-tilalliset jäsennykset subjektin kokemuksen ollessa yhtäältä paikkaan sidottu ja toisaalta toisen, poissaolijan kautta määrittyvä perustuen puhutteluille, jotka rakentuvat runoissa monin eri sävyin.
Asiasanat:Kognitio, kokeminen, subjekti, ruumiinfenomenologia, metonyymisyys, kognitiivinen kirjallisuudentutkimus, runon puhuja, retorinen minä, mimeettinen minä, affektiivisuus, runon lukija