"Etelän medialle keskusta on helppoa riistaa" Tulkintoja etelän mediasta: poliitikkojen ja toimittajien käsityksiä sekä kehysanalyysi keskustapuolueen kesäkuun 2010 puoluekokouksen julkisuudesta Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa ja Ilkassa
PORANEN, KATARIINA (2013)
2013
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23883
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23883
Tiivistelmä
Etelän media on käsite, josta politiikan julkisuudessa puhutaan paljon. Erityisesti keskustalaiset poliitikot käyttävät käsitettä moittiessaan eteläisen Suomen tiedotusvälineiden antamaa kuvaa keskustasta. Käsitteen saamasta huomiosta huolimatta sitä ei ole juurikaan tutkittu. Siksi asiaa on tutkittava.
Tämän empiirisen tutkimuksen tavoitteena on ensiksi avata etelän median mystistä käsitettä taustoittamalla politiikan julkisuutta ja keskustapuolueen historiaa. Käsitettä avaavat tutkimuksessa myös kolme politiikan toimittajaa Almamediasta, Helsingin Sanomista ja Ilkasta sekä keskustalaiset poliitikot. Suoraa vastausta etelän media -syytösten paikkansapitävyyteen ei ole. Siksi lähestyn asiaa tapauksen kautta. Esittelen kehysanalyysin keinoin, kuinka Aamulehti, Helsingin Sanomat ja Ilkka kehystävät keskustapuoluetta kesäkuun 2010 puoluekokouksen aikaisessa uutisoinnissa. Tämän avulla saan suuntaviivoja väitetyn etelän median toiminnasta.
Etelän mediaksi keskustalaiset poliitikot luokittelevat etelässä ilmestyvät sanomalehdet, iltapäivälehdet ja sähköiset tiedotusvälineet. Tutkimukseni aineistosta poliitikkojen mielestä etelän mediaa edustavat Aamulehti ja Helsingin Sanomat. Etelän media on poliitikkojen mielestä kohdellut keskustalaisia epäoikeudenmukaisesti, mutta toimittajat eivät tätä epäoikeudenmukaisuutta näe. Ilkan toimittaja eroaa Aamulehden ja Helsingin Sanomien toimittajista siinä, että hän ymmärtää keskustalaisten ahdinkoa paremmin kuin etelän lehtien toimittajat.
Helsingin Sanomat kehystää keskustapuoluetta kesäkuun 2010 puoluekokouksen aikaisissa jutuissaan kuudella eri tavalla: aluepolitiikan keskusta, uskonnollinen keskusta, uudistusta kaipaava keskusta, herravihan keskusta, sekoileva keskusta ja talonpoikien keskusta. Aamulehdestä esille nousee neljä kehystä: rikollinen Korhosen keskusta, omapäinen keskusta, junttikeskusta ja pelaava keskusta. Ilkasta erottautuu viisi kehystä: kunnian keskusta, juurevan Korhosen keskusta, oman piirin keskusta, pyykkäävä keskusta ja käytännön keskusta.
Yksi merkittävimmistä eroista lehtien välillä on siinä, miten lehdet asemoivat itsensä suhteessa keskustaan. Ilkka uutisoi ikään kuin puolueen sisällä, kun Helsingin Sanomat ja Aamulehti pysyttelevät ulkopuolisina tarkkailijoina. Kolmesta lehdestä vanhakantaisimmaksi puolueen kehystää Helsingin Sanomat, Aamulehti kehystää keskustan rötöspuolueeksi. Ilkka puolestaan kohtelee puoluetta hellävaraisimmin.
Etelän media -käsitteen tärkein tehtävä on luoda keskustaa kannattaville yhteinen vihollinen, joka yhtenäistää puolueen omaa väkeä. Varmaa ei kuitenkaan ole, että käsite säilyy poliittisessa julkisuudessa sukupolvien vaihtuessa sekä politiikassa että tiedotusvälineissä. Koska tämän tutkimuksen tulokset olivat varsin selkeät, olisi aihetta syytä tutkia lisää.
Asiasanat:etelän media, politiikan journalismi, keskusta, kehysanalyysi, kulttuurintutkimus
Tämän empiirisen tutkimuksen tavoitteena on ensiksi avata etelän median mystistä käsitettä taustoittamalla politiikan julkisuutta ja keskustapuolueen historiaa. Käsitettä avaavat tutkimuksessa myös kolme politiikan toimittajaa Almamediasta, Helsingin Sanomista ja Ilkasta sekä keskustalaiset poliitikot. Suoraa vastausta etelän media -syytösten paikkansapitävyyteen ei ole. Siksi lähestyn asiaa tapauksen kautta. Esittelen kehysanalyysin keinoin, kuinka Aamulehti, Helsingin Sanomat ja Ilkka kehystävät keskustapuoluetta kesäkuun 2010 puoluekokouksen aikaisessa uutisoinnissa. Tämän avulla saan suuntaviivoja väitetyn etelän median toiminnasta.
Etelän mediaksi keskustalaiset poliitikot luokittelevat etelässä ilmestyvät sanomalehdet, iltapäivälehdet ja sähköiset tiedotusvälineet. Tutkimukseni aineistosta poliitikkojen mielestä etelän mediaa edustavat Aamulehti ja Helsingin Sanomat. Etelän media on poliitikkojen mielestä kohdellut keskustalaisia epäoikeudenmukaisesti, mutta toimittajat eivät tätä epäoikeudenmukaisuutta näe. Ilkan toimittaja eroaa Aamulehden ja Helsingin Sanomien toimittajista siinä, että hän ymmärtää keskustalaisten ahdinkoa paremmin kuin etelän lehtien toimittajat.
Helsingin Sanomat kehystää keskustapuoluetta kesäkuun 2010 puoluekokouksen aikaisissa jutuissaan kuudella eri tavalla: aluepolitiikan keskusta, uskonnollinen keskusta, uudistusta kaipaava keskusta, herravihan keskusta, sekoileva keskusta ja talonpoikien keskusta. Aamulehdestä esille nousee neljä kehystä: rikollinen Korhosen keskusta, omapäinen keskusta, junttikeskusta ja pelaava keskusta. Ilkasta erottautuu viisi kehystä: kunnian keskusta, juurevan Korhosen keskusta, oman piirin keskusta, pyykkäävä keskusta ja käytännön keskusta.
Yksi merkittävimmistä eroista lehtien välillä on siinä, miten lehdet asemoivat itsensä suhteessa keskustaan. Ilkka uutisoi ikään kuin puolueen sisällä, kun Helsingin Sanomat ja Aamulehti pysyttelevät ulkopuolisina tarkkailijoina. Kolmesta lehdestä vanhakantaisimmaksi puolueen kehystää Helsingin Sanomat, Aamulehti kehystää keskustan rötöspuolueeksi. Ilkka puolestaan kohtelee puoluetta hellävaraisimmin.
Etelän media -käsitteen tärkein tehtävä on luoda keskustaa kannattaville yhteinen vihollinen, joka yhtenäistää puolueen omaa väkeä. Varmaa ei kuitenkaan ole, että käsite säilyy poliittisessa julkisuudessa sukupolvien vaihtuessa sekä politiikassa että tiedotusvälineissä. Koska tämän tutkimuksen tulokset olivat varsin selkeät, olisi aihetta syytä tutkia lisää.
Asiasanat:etelän media, politiikan journalismi, keskusta, kehysanalyysi, kulttuurintutkimus