Tilat ja työhyvinvointi

Abstract

Tutkimus käsittelee työhyvinvoinnin moniulotteista ilmiötä ja työhyvinvoinnin ja yksilön rakennetun työympäristön välistä suhdetta. Tutkimus nojaa sosiaalisen konstruktionismin tutkimukselliseen viitekehykseen sekä erityisesti organisaatio- ja johtajuustutkimuksen tieteenalalla viime vuosina julkaistuihin kirjoituksiin moniulotteisesta, sosiaalisesti konstruoidusta ja käytössä merkityksiä saavasta tilasta. Sosiaalinen konstruktionismi ja uusi tilatutkimus tarjoavat tässä tutkimuksessa mahdollisuuden lähestyä tilan ja työhyvinvoinnin välistä suhdetta uudenlaisista, aiemmasta tilan ja työhyvinvoinnin välistä suhdetta tarkastelevasta tutkimuksesta poikkeavista lähtökohdista.

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida työhyvinvointia organisaation moniulotteisessa tilassa rakentuvana, sosiaalisesti konstruoituna ilmiönä. Tutkimusongelman asettelun ja tutkimuksen tieteenfilosofisten lähtökohtien pohjalta olen tässä tutkimuksessa päätynyt narratiivisen tutkimusorientaation käyttöön. Tutkimusaineisto koostuu haastattelu- ja visuaalisesta aineistosta. Haastatteluaineiston muodostavat kesällä 2012 toteuttamani haastattelut, joissa haastateltavina oli 14 tutkimuksen kohteeksi valikoituneen teollisuusyrityksen työntekijää. Näissä haastatteluissa sain tilaisuuden kuulla organisaation työntekijöiden tilakokemuksia ja tilassa elämistä ja työskentelyä kuvaavia kertomuksia. Visuaalinen aineisto puolestaan muodostuu tutkimuksen kohteena olevan organisaation toimitiloja kuvaavista pohjapiirroksista ja haastattelemieni työntekijöiden syksyllä 2012 ottamista, työtiloja kuvaavista valokuvista.

Tutkimustulokset osoittavat työn ja organisaatioelämän rakennetun ympäristön, tilan, olevan yksilön työhyvinvoinnin rakentumisessa merkityksellinen. Aineiston narratiiveista on tunnistettavissa teemoja, kuten tilan rauhattomuus ja yksityisyys, jotka ovat myös aiemmassa työhyvinvoinnin ja tilan välistä suhdetta tarkastelevassa tutkimuksessa kiinnostaneet tutkijoita. Narratiivit kuitenkin osoittavat yksilön subjektiivisten tilakokemusten ja tulkintojen merkityksen työhyvinvointinarratiivien rakentumisessa ja tätä kautta kyseenalaistavat aiemman tutkimuksen deterministisyyden. Suunniteltu tila ei tulosten perusteella näyttäisi suoraan johtavan tiettyihin hyvinvointituloksiin, vaan yksilö konstruoi työhyvinvointiaan omista lähtökohdistaan jatkuvasti uudelleen.

Tutkimusaineiston moniäänisyys osoittaa, että organisaation tiloihin mahtuu useita erilaisia, toisistaan radikaalistikin poikkeavia tilakokemuksia. Lisäksi näyttäisi siltä, että yksilöiden tilallisille työhyvinvointinarratiiveille on ominaista niiden sisäiset jännitteet, liian deterministisyyden välttäminen ja useiden erilaisten, eri tiloihin ja aikoihin kiinnittyvien tilakokemusten osallistuminen työhyvinvointinarratiivin rakentumiseen. Tutkimustulokset osoittavat yksilön kehon kautta muodostuvien koettujen merkitysten osallistuvan työhyvinvoinnin rakentumiseen ja korostavat näin ollen myös tarvetta syvemmin ymmärtää työhyvinvoinnin rakentumisen esteettisiä aspekteja.

Asiasanat:työhyvinvointi, tila, sosiaalinen konstruktionismi