"Lue niin kuin kirjoittaja": Kirjoittavan lukijan pedagogiikka lasten sanataidekasvatuksessa
KRUTSIN, PIA (2013)
2013
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-19
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23871
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23871
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen kaunokirjallisuuden lukemisen ja luovan kirjoittamisen opetuksen suhdetta lasten sanataidekasvatuksessa.Väitän, että lasten sanataidekasvatuksen tulee perustua pedagogiikkaan, jota nimitän ”kirjoittavan lukijan pedagogiikaksi”. Luova kirjoittaminen ja kirjoittajana lukeminen ovat opetusmenetelmiä, joilla tätä pedagogiikkaa toteutetaan. Pyrin osoittamaan, että sanataidekasvatuksen tavoitteena tulisi nähdä kirjallista kulttuuripääomaa omistava vastuullinen toimija, jonka olen nimennyt ”kirjaviisaaksi”.
Tutkimuskohteenani ovat 11-15 -vuotiaiden sanataideoppilaideni sanataidetunneilla kirjoittamat tekstit.Pedagogisena viitekehyksenä tutkimukseni taustalla on konstruktivistinen oppimiskäsitys, jossa oppiminen nähdään tiedon rakentamisena sekä uusien kokemusten ja tietojen sovittamisena aiempiin tietorakennelmiin. Sijoitan kirjallisuuspedagogisen käsittelyni myös osaksi taidekasvatuksen tieteenalan keskustelua, sillä mielestäni on tärkeää nähdä sanataidepedagogiikka muiden taiteenalojen pedagogiikan rinnalla.
Lähestyn sanataideoppilaan, eli kirjoittavan lukijan, lukijuutta kirjallisuusteorian avulla tarkastelemalla kaunokirjallisuuden lukemista erityisesti kriittisen ja uppoutuvan lukemisen välisenä vastakkainasetteluna. Pohdin, kuinka kysymys kaunokirjallisuuden arvosta on mahdollista tuoda luontevasti osaksi sanataidekasvatusta, ja tarjoan kriittisen ja uppoutuvan lukemisen vastakkainasettelun purkamiseksi formatiivisen lukemisen mallia.
Koska sanataidekasvatus on ennen kaikkea luovaa kirjoittamista, tarkastelussa on myös sanataideoppilaan kirjoittajuus. Hahmottelen luovan kirjoittamisen opetuksessa mielipiteitä jakavien “taidon” ja “teorian” käsitteiden avulla, millainen voisi olla kirjoittajan erityinen lukemisen tapa, jossa nämä kaksi yhdistyvät.
Esitän johtopäätöksenäni, että sanataidekasvatuksen tavoitteena voidaan pitää ”kirjaviisaan” kirjoittavan lukijan hahmoa, joka tavoittelee omaa ääntään. Oma ääni kehittyy oppilaanreflektoidessa erilaisten sanataideharjoitusten avulla omaa tekijyyttään, suhdetta omiin yhteisöihinsä ja yleisöihinsä sekä tekstien(sä) välittämiä arvoja. Näiden menetelmien avulla sanataideoppilaan on mahdollista saavuttaa käsitys itsestään vastuullisena lukijana ja vastuullisena sanataiteellisena toimijana. Sanataiteesta tulee näin tulee kulttuurista tietoa, ”kirjaviisaan” kulttuurista pääomaa.
Asiasanat:kirjallisuuspedagogiikka, konstruktivismi, luova kirjoittaminen, sanataide, sanataidekasvatus, taiteen perusopetus
Tutkimuskohteenani ovat 11-15 -vuotiaiden sanataideoppilaideni sanataidetunneilla kirjoittamat tekstit.Pedagogisena viitekehyksenä tutkimukseni taustalla on konstruktivistinen oppimiskäsitys, jossa oppiminen nähdään tiedon rakentamisena sekä uusien kokemusten ja tietojen sovittamisena aiempiin tietorakennelmiin. Sijoitan kirjallisuuspedagogisen käsittelyni myös osaksi taidekasvatuksen tieteenalan keskustelua, sillä mielestäni on tärkeää nähdä sanataidepedagogiikka muiden taiteenalojen pedagogiikan rinnalla.
Lähestyn sanataideoppilaan, eli kirjoittavan lukijan, lukijuutta kirjallisuusteorian avulla tarkastelemalla kaunokirjallisuuden lukemista erityisesti kriittisen ja uppoutuvan lukemisen välisenä vastakkainasetteluna. Pohdin, kuinka kysymys kaunokirjallisuuden arvosta on mahdollista tuoda luontevasti osaksi sanataidekasvatusta, ja tarjoan kriittisen ja uppoutuvan lukemisen vastakkainasettelun purkamiseksi formatiivisen lukemisen mallia.
Koska sanataidekasvatus on ennen kaikkea luovaa kirjoittamista, tarkastelussa on myös sanataideoppilaan kirjoittajuus. Hahmottelen luovan kirjoittamisen opetuksessa mielipiteitä jakavien “taidon” ja “teorian” käsitteiden avulla, millainen voisi olla kirjoittajan erityinen lukemisen tapa, jossa nämä kaksi yhdistyvät.
Esitän johtopäätöksenäni, että sanataidekasvatuksen tavoitteena voidaan pitää ”kirjaviisaan” kirjoittavan lukijan hahmoa, joka tavoittelee omaa ääntään. Oma ääni kehittyy oppilaanreflektoidessa erilaisten sanataideharjoitusten avulla omaa tekijyyttään, suhdetta omiin yhteisöihinsä ja yleisöihinsä sekä tekstien(sä) välittämiä arvoja. Näiden menetelmien avulla sanataideoppilaan on mahdollista saavuttaa käsitys itsestään vastuullisena lukijana ja vastuullisena sanataiteellisena toimijana. Sanataiteesta tulee näin tulee kulttuurista tietoa, ”kirjaviisaan” kulttuurista pääomaa.
Asiasanat:kirjallisuuspedagogiikka, konstruktivismi, luova kirjoittaminen, sanataide, sanataidekasvatus, taiteen perusopetus