Poikien uskonnollisin perustein tehtävät ympärileikkaukset perusoikeusnäkökulmasta
RAUTANEN, LEEA (2013)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
RAUTANEN, LEEA
2013
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-11Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani poikien ympärileikkauksia perusoikeusnäkökulmasta. Huomion kohteena ovat ne poikien ympärileikkaukset, joita suoritetaan uskonnollisin ja kulttuurisin syin eli toisin sanoen ei-lääketieteellisin perustein. Aihepiiri on noussut kansallisessa keskustelussa esiin etenkin korkeimman oikeuden ratkaisun (KKO 2008:93) jälkeen.
Käsittelen aihepiiriä hyödyntämällä oikeusdogmatiikkaa metodina. Oikeudenalojen jaottelussa tutkielma voidaan sijoittaa valtiosääntöoikeuden alle. Normatiivisesti tarkastelu kiinnittyy erityisesti Suomen perustuslain (731/1999) toisessa luvussa turvattuihin uskonnon- ja omantunnonvapauteen (PL 11 §) ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (PL 7 §). Hyödynnän tutkielmassani myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä vastaavia oikeuksia turvaavien artiklojen osalta. Keskeinen osa tutkielmaa on näiden perusoikeuksien pohjalta muodostettavien poikien ympärileikkauksia puoltavien ja kieltävien argumenttien tarkastelu. Oman sivujuonteensa aihepiiriin tuo toimenpiteen kohdistuminen alaikäiseen lapseen ja huoltajan päätösvalta lasta koskevissa asioissa.
Perusoikeuksilla voidaan yhtäältä perustella toimenpiteen sallimista osana uskonnon harjoittamista. Toisaalta toimenpiteen kohdistuminen peruuttamattomalla tavalla lapsen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen tekee siitä hyvin kyseenalaisen. Tutkielmassa pyrin sovittamaan yhteen näitä keskenään jännitteisessä suhteessa olevia argumentteja soveltamalla lapsen edun käsitettä. Toisin sanoen pohdin, mikä olisi poikien ympärileikkausten kohdalla sellainen tilanne, jossa lapsen perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Tarkastelen ensinnä toimenpiteen kriminalisointia, ja kuinka hyvin se toteuttaisi lapsen etua. Toiseksi tarkastelen poikien ympärileikkausten sallimista nimenomaisen lainsäädännön avulla, ja tällaisen sääntelyn suhdetta lapsen etuun. Tässä yhteydessä teen katsauksen Ruotsiin, jossa on säädetty erillinen laki poikien ympärileikkauksista. Tarkastelussa hyödynnän myös sosiaali- ja terveysministeriön poikien ympärileikkauksia pohtineen työryhmän vuonna 2003 esittämää ehdotusta aihepiiriä koskevaksi laiksi. Tämä osio tutkielmaa sisältää oikeuspoliittiseksi luonnehdittavaa pohdintaa lainsäätäjän mahdollisuuksista säännellä aihepiiriä.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta uskonnonvapaudesta kumpuavien argumenttien olevan siinä mielessä vahvoja, että ne sallisivat poikien ympärileikkaukset osana uskonnon harjoittamista. Tällainen kannanotto ei voi kuitenkaan olla automaattinen, sillä erityistä huomiota tulee kiinnittää esimerkiksi toimenpiteen suorittamiseen liittyviin olosuhteisiin. Lisäksi kyse on niin merkittävästä puuttumisesta lapsen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, ettei sitä ole syytä jättää vain perheen sisäiseksi asiaksi vaan lainsäätäjän tulisi selkiyttää tilannetta. Johtopäätöksissä pohdin myös tematiikkaa hieman laajemmassa mittakaavassa uskonnon ja oikeuden rajapintojen kautta. Yhtäältä uskonto ei voi olla yhteiskunnan kokonaisuudesta erillinen osa-alue, johon lainsäätäjän vaikutus ei voisi ulottua. Toisaalta myös oikeuden on mukauduttava yhteiskunnallisiin muutoksiin, vaikkakin muutokset oikeudessa tapahtuvat viiveellä.
Käsittelen aihepiiriä hyödyntämällä oikeusdogmatiikkaa metodina. Oikeudenalojen jaottelussa tutkielma voidaan sijoittaa valtiosääntöoikeuden alle. Normatiivisesti tarkastelu kiinnittyy erityisesti Suomen perustuslain (731/1999) toisessa luvussa turvattuihin uskonnon- ja omantunnonvapauteen (PL 11 §) ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (PL 7 §). Hyödynnän tutkielmassani myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä vastaavia oikeuksia turvaavien artiklojen osalta. Keskeinen osa tutkielmaa on näiden perusoikeuksien pohjalta muodostettavien poikien ympärileikkauksia puoltavien ja kieltävien argumenttien tarkastelu. Oman sivujuonteensa aihepiiriin tuo toimenpiteen kohdistuminen alaikäiseen lapseen ja huoltajan päätösvalta lasta koskevissa asioissa.
Perusoikeuksilla voidaan yhtäältä perustella toimenpiteen sallimista osana uskonnon harjoittamista. Toisaalta toimenpiteen kohdistuminen peruuttamattomalla tavalla lapsen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen tekee siitä hyvin kyseenalaisen. Tutkielmassa pyrin sovittamaan yhteen näitä keskenään jännitteisessä suhteessa olevia argumentteja soveltamalla lapsen edun käsitettä. Toisin sanoen pohdin, mikä olisi poikien ympärileikkausten kohdalla sellainen tilanne, jossa lapsen perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Tarkastelen ensinnä toimenpiteen kriminalisointia, ja kuinka hyvin se toteuttaisi lapsen etua. Toiseksi tarkastelen poikien ympärileikkausten sallimista nimenomaisen lainsäädännön avulla, ja tällaisen sääntelyn suhdetta lapsen etuun. Tässä yhteydessä teen katsauksen Ruotsiin, jossa on säädetty erillinen laki poikien ympärileikkauksista. Tarkastelussa hyödynnän myös sosiaali- ja terveysministeriön poikien ympärileikkauksia pohtineen työryhmän vuonna 2003 esittämää ehdotusta aihepiiriä koskevaksi laiksi. Tämä osio tutkielmaa sisältää oikeuspoliittiseksi luonnehdittavaa pohdintaa lainsäätäjän mahdollisuuksista säännellä aihepiiriä.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta uskonnonvapaudesta kumpuavien argumenttien olevan siinä mielessä vahvoja, että ne sallisivat poikien ympärileikkaukset osana uskonnon harjoittamista. Tällainen kannanotto ei voi kuitenkaan olla automaattinen, sillä erityistä huomiota tulee kiinnittää esimerkiksi toimenpiteen suorittamiseen liittyviin olosuhteisiin. Lisäksi kyse on niin merkittävästä puuttumisesta lapsen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, ettei sitä ole syytä jättää vain perheen sisäiseksi asiaksi vaan lainsäätäjän tulisi selkiyttää tilannetta. Johtopäätöksissä pohdin myös tematiikkaa hieman laajemmassa mittakaavassa uskonnon ja oikeuden rajapintojen kautta. Yhtäältä uskonto ei voi olla yhteiskunnan kokonaisuudesta erillinen osa-alue, johon lainsäätäjän vaikutus ei voisi ulottua. Toisaalta myös oikeuden on mukauduttava yhteiskunnallisiin muutoksiin, vaikkakin muutokset oikeudessa tapahtuvat viiveellä.