Pelastuslaitosten johtaminen - Vertaileva tutkimus neljän pelastuslaitoksen hallinnosta ja johtamiskäytännöistä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan neljän alueellisen pelastuslaitoksen hallinnon ja johtamis- ja toimintakäytäntöjen nykytilan toimivuutta ja kehittämistarpeita organisaatioiden henkilöstön kokemana. Vertailevalla tutkimuksella tuotetaan tietoa pelastustoimen sisälle pelastuslaitosten päätöksenteko- ja kehittämisprosessien tueksi, pelastustoimen ja pelastuslaitosten kumppanuusverkoston strategian mukaisena tutkimustoiminnan tuloksina. Vertailemalla erilaisia pelastuslaitosorganisaatioita, voidaan alan yleiseen keskusteluun luoda yhteistoiminnallisia kehittämisnäkökulmia, joissa avoimessa benchmarking -ilmapiirissä opitaan toisilta ja tuodaan parhaita käytäntöjä pelastuslaitosten yhteistyön alustalle, kaikkien hyödynnettäväksi.

Tutkielma on tutkimusstrategialtaan survey -tutkimus, jossa tutkimusmetodologia sisältää sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen tutkimuksen piirteitä ja vertailevan tutkimuksen metodeja. Soveltavan, kartoittavan ja kuvailevan pelastuslaitosten arjen kehittämiseen tähtäävän hallintotieteellisen organisaatiotutkimuksen asetelma korostaa kvantitatiivisuutta empiirisen kyselylomaketutkimuksen tiedonhankinnassa. Kvalitatiivisuuspainotteisuutta liitetään tutkittujen organisaatioiden henkilöiden kokemusten ja kokemusperäisten käsitysten muodostamien tutkimustietojen esiintuomisella.

Suomessa on 22 alueellista pelastuslaitosta. Empiirinen kyselytutkimus toteutettiin neljässä alueellisessa pelastuslaitoksessa, jotka edustavat pelastuslaitosten kumppanuusverkoston verrokkiryhmämittariston mukaisia verrokkiryhmiä. Verrokkiryhmittelyssä pelastuslaitokset on jaettu neljään verrokkiryhmään pelastustoimialueiden asukastiheyden perusteella. Kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 321 päätoimista pelastuslaitosten ammattihenkilöä, operatiivisen miehistön, alipäällystön, päällystön, sekä onnettomuuksien ehkäisyn ja hallinto- ja teknisten tukipalveluiden asiantuntijaa.

Tutkimustulokset osoittavat suuntaa antavina verrokkiryhmien kesken enemmän yhtäläisyyksiä, kuin selkeitä eroavaisuuksia henkilöstön arvioinneissa hallinnon ja johtamis- ja toimintakäytäntöjen toimivuudessa omissa organisaatioissaan. Henkilöstö odottaa johtamiselta uusia näkökulmia perinteisten toimintamallien kehittämiseksi, yksilöiden asiantuntemuksen hyödyntämistä, avoimuutta, ihmissuhdetaitoja ja selkeitä päätöksiä, yhdenmukaista johtamista. Hallintoprosesseissa asioiden käsittelyn avoimuutta, nopeutta ja joustavuutta tulisi lisätä. Yhteiseksi vahvuusalueeksi koetaan lähiesimiestyön tukea antava rooli ja vuorovaikutuksellinen kommunikointi yksilöiden kanssa. Pelastuslaitosten johtamiskontekstissa on tapahtunut muutos. Muuttunut ja muuttuva ympäristö vaatii pelastuslaitoksissa omaksuttujen toimintatapojen, organisoinnin ja johtamisen näkökulmien tietoista, sekä jäsentynyttä tarkastelua ja todettujen epäkohtien rohkeaa nostamista kehittämisalueiksi.

Asiasanat:Pelastuslaitos, hallinto, organisaatio, johtaminen, henkilöstöjohtaminen