"Moninaisuudessaan myös yksityinen?" Turvallisuuden yksityistäminen Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan siviilikriisinhallintamissioiden kontekstissa
RYYMIN, VENLA (2013)
2013
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23856
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23856
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastellaan yksityisten sotilas- ja turvallisuusyritysten (Private Military and Security Companies, PMSC) roolia Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) kontekstissa. Tarkastelu rajoittuu EU:n siviilikriisinhallintamissioihin. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu turvallisuushallinnan (security governance) teorialle pohjautuen Emil J. Kirchnerin ja Mark Webberin et al. ajatuksille.
Yksityiset sotilas- ja turvallisuusyritykset ovat nousseet yhä enemmän esiin yhteydessä turvallisuuden ja puolustuksen kysymyksiin. Näkökulmat ovat kuitenkin rajoittuneet yritysten rooliin etenkin Yhdysvaltain turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Yksityisten sotilas- ja turvallisuusyritysten ja EU:n, etenkään YTPP:n, välistä linkkiä ei ole aiemmin akateemisessa tutkimuksessa tarkasteltu. Tästä johtuen pyrin pro gradu -työssäni perehtymään yksityisten turvallisuusyritysten rooliin yhden YTPP:n merkittävimmän mekanismin, siviilikriisinhallintamissioiden, kontekstissa. Tutkimuskysymykseni on:miten yksityiset turvallisuusyritykset näyttäytyvät EU:n siviilikriisinhallinnassa turvallisuushallinnan näkökulmasta?Tämän lisäksi tarkastelen lähemmin myös kysymyksiä yksityisten turvallisuustoimijoiden vaikutusvallasta soveltaen Pierre Bourdieun pääoman ja kentän käsitteitä analyyttisina työkaluina.Tutkimusaineisto koostuu sekä asiantuntijahaastatteluista että EU:n virallisista asiakirjoista.
Turvallisuushallinnan käsitteellinen rikkaus tuo tutkimukseen keskeisimmät analyysin käsitteet. Lähtökohtina on turvallisuushallinnan rakenne ja prosessi. Näitä tarkastelen lähemmin koordinaation, toimeenpanon ja sääntelyn alakäsitteiden kautta. Tutkimusaineiston perusteella yksityiset turvallisuusyritykset toimivat EU:n siviilikriisinhallintamissioissa tukitoimissa, kuten vartioinnissa ja henkilösuojauksessa. Siviilikriisinhallintamissiot ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia niin mandaatiltaan kuin toimintaympäristöltään. Esimerkiksi korkean riskin ympäristöissä, kuten Afganistanissa, yksityiset turvallisuusyritykset ovat ainoa mahdollisuus taata turvallinen työympäristö missioiden asiantuntijoille. Tutkimusaineiston perusteella ei ole olemassa kuitenkaan selkeitä periaatteita, joiden perusteella päätökset missioissa käytettävien turvallisuusyritysten valinnasta tehdään. EU on esimerkiksi allekirjoittanut Montreux’n asiakirjan, joka koostuu valtioiden kansainvälisoikeudellisista velvoitteista ja hyvistä käytännöistä liittyen yksityisten sotilas- ja turvallisuusyritysten käyttämiseen. Asiakirjan periaatteet eivät kuitenkaan tutkimusaineiston perusteella näy YTPP:n ja siviilikriisinhallintamissioiden käytännössä.
Vuonna 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen perusteella EU pyrkii olemaan aktiivisempi globaali toimija, mikä voi tarkoittaa myös toimintaa yhä haastavammissa turvallisuusympäristöissä. Näissä ympäristöissä ovat läsnä myös yksityiset sotilas- ja turvallisuusyritykset. Tämän vuoksi keskustelu turvallisuuden yksityistämisen ja YTPP:n välisestä suhteesta on tarpeellista.
Yksityiset sotilas- ja turvallisuusyritykset ovat nousseet yhä enemmän esiin yhteydessä turvallisuuden ja puolustuksen kysymyksiin. Näkökulmat ovat kuitenkin rajoittuneet yritysten rooliin etenkin Yhdysvaltain turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Yksityisten sotilas- ja turvallisuusyritysten ja EU:n, etenkään YTPP:n, välistä linkkiä ei ole aiemmin akateemisessa tutkimuksessa tarkasteltu. Tästä johtuen pyrin pro gradu -työssäni perehtymään yksityisten turvallisuusyritysten rooliin yhden YTPP:n merkittävimmän mekanismin, siviilikriisinhallintamissioiden, kontekstissa. Tutkimuskysymykseni on:miten yksityiset turvallisuusyritykset näyttäytyvät EU:n siviilikriisinhallinnassa turvallisuushallinnan näkökulmasta?Tämän lisäksi tarkastelen lähemmin myös kysymyksiä yksityisten turvallisuustoimijoiden vaikutusvallasta soveltaen Pierre Bourdieun pääoman ja kentän käsitteitä analyyttisina työkaluina.Tutkimusaineisto koostuu sekä asiantuntijahaastatteluista että EU:n virallisista asiakirjoista.
Turvallisuushallinnan käsitteellinen rikkaus tuo tutkimukseen keskeisimmät analyysin käsitteet. Lähtökohtina on turvallisuushallinnan rakenne ja prosessi. Näitä tarkastelen lähemmin koordinaation, toimeenpanon ja sääntelyn alakäsitteiden kautta. Tutkimusaineiston perusteella yksityiset turvallisuusyritykset toimivat EU:n siviilikriisinhallintamissioissa tukitoimissa, kuten vartioinnissa ja henkilösuojauksessa. Siviilikriisinhallintamissiot ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia niin mandaatiltaan kuin toimintaympäristöltään. Esimerkiksi korkean riskin ympäristöissä, kuten Afganistanissa, yksityiset turvallisuusyritykset ovat ainoa mahdollisuus taata turvallinen työympäristö missioiden asiantuntijoille. Tutkimusaineiston perusteella ei ole olemassa kuitenkaan selkeitä periaatteita, joiden perusteella päätökset missioissa käytettävien turvallisuusyritysten valinnasta tehdään. EU on esimerkiksi allekirjoittanut Montreux’n asiakirjan, joka koostuu valtioiden kansainvälisoikeudellisista velvoitteista ja hyvistä käytännöistä liittyen yksityisten sotilas- ja turvallisuusyritysten käyttämiseen. Asiakirjan periaatteet eivät kuitenkaan tutkimusaineiston perusteella näy YTPP:n ja siviilikriisinhallintamissioiden käytännössä.
Vuonna 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen perusteella EU pyrkii olemaan aktiivisempi globaali toimija, mikä voi tarkoittaa myös toimintaa yhä haastavammissa turvallisuusympäristöissä. Näissä ympäristöissä ovat läsnä myös yksityiset sotilas- ja turvallisuusyritykset. Tämän vuoksi keskustelu turvallisuuden yksityistämisen ja YTPP:n välisestä suhteesta on tarpeellista.