Projektityöntekijöiden työhyvinvointi

Abstract

Tutkimuksen aiheena ovat projektityö ja projektityöntekijöiden työhyvinvointi. Tutkimuskohteena on eteläsuomalaisen keskikokoisen kaupungin kymmenen projektityöntekijää, jotka työskentelevät määräaikaisissa työsuhteissa erilaisissa hyvinvointipalvelujen kehittämisprojekteissa. Tavoitteena on kartoittaa projektityöntekijöiden kokemuksia projektityöstä ja työhyvinvoinnista laaja-alaisesti.

Tutkimuksessa selvitetään, millainen on projektityön luonne, ja mitkä tekijät määrittävät projektityöntekijöiden työhyvinvointia. Haastatteluaineiston avulla etsitään keinoja myös siihen, millä tavoin projektityöntekijöiden työhyvinvointia voisi kehittää. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineisto on analysoitu käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysimenetelmää, joka mahdollistaa sekä teoreettisten käsitteiden ja työelämän tutkimusten tulosten että aineistosta esiin nousevien havaintojen yhdistämisen.

Tutkimustulokset osoittavat, että projektityö on omanlaisensa työn muoto, jossa korostuvat kehittämistyö ja autonomia työssä. Erityisen luonteensa vuoksi projektissa työskentelevältä työntekijältä vaaditaan erilaisia taitoja. Projektityö määrittyy pitkälti projektin tavoitteiden ja aikataulun mukaan, joiden rajoissa työntekijä voi itse suunnitella työtään.

Projektityöntekijöiden työhyvinvointiin positiivisesti vaikuttavia voimavaratekijöitä ovat muun muassa työn sisältö, työn suunnittelu- ja aika-autonomia sekä työyhteisö. Määräaikaiseen työsuhteeseen suhtaudutaan sekä myönteisesti että kielteisesti. Positiivisesti suhtautuvilla työntekijöillä lähtö määräaikaiseen työsuhteeseen oli oma valinta, jota perustellaan sillä, että halutaan tehdä mielekästä työtä työsuhteen määräaikaisuudesta huolimatta. Kielteisesti suhtautuvilla haastateltavilla määräaikaiset työsuhteet ovat haaste, koska se voi vaikuttaa työn suunnitteluun ja itsensä motivointiin. Tilaaja-tuottaja-mallilla organisoidussa kaupungissa kehittämisprojektien johtaminen keskitetysti hyvinvointipalvelujen kehittämisyksiköstä nähdään kaksijakoisena. Kun kehittämisprojektit hallinnoidaan keskitetysti, kehittämistyölle tulee tukea ja mahdollisuudet projektien väliseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen ovat hyvät. Toisaalta kaksiesimiehisyydestä saattaa aiheutua roolien epäselvyyttä ja esimiehen riittävän tuen ja ajan puutetta, koska hallinnoitavia projekteja on paljon.

Työhyvinvointia voisi kehittää tutkimusaineiston perusteella työn organisointia kehittämällä siten, että kaikilla projektityöntekijöillä olisi lupa etätöiden tekemiseen, työntekijät perehdytettäisiin perusteellisesti ja tilaaja-tuottaja-mallin mukanaan tuomat epäselvyydet ja rooliristiriidat selkeytettäisiin. Myös kehittämisprojektien keskinäisen yhteistyön lisäämisellä sekä sisällöllisesti että sosiaalisesti voisi edistää projektityöntekijöiden työhyvinvointia.

Asiasanat:projektityö, tietotyö, työhyvinvointi, määräaikaisuus, sisällönanalyysi