Lex Nokia perusoikeuksien puristuksessa - Sisällönanalyysi Helsingin Sanomissa käydystä keskustelusta 2006-2011
KALLIOMAA, PILVI (2013)
2013
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23837
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23837
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin lakia sähköisen viestinnän tietosuojan muuttamisesta eli niin sanotusta Lex Nokiasta käytyä keskustelua. Tarkastelen tapauksen avulla sitä, miten poliittisen ja oikeudellisen vallan jakautumisesta keskustellaan Suomessa uuden konstitutionalismin eli uuden valtiosääntöistymisen näkökulmasta. Uudella konstitutionalismilla viitataan kehitykseen, jonka myötä perustuslaille ja perusoikeuksille on tullut yhä keskeisempi merkitys toisesta maailmansodasta lähtien niin lainsäädännössä kuin tuomioistuinten päätöksenteossa. Perustuslaki ja sen sisältämät perusoikeussäännökset sitovat nykyisin vahvasti päätöksentekoa ja perustuslainmukaisuuden valvonnasta on tullut yhä tärkeämpää. Uusi konstitutionalismi voidaan jakaa poliittiseen ja oikeudelliseen konstitutionalismiin, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea siinä, kenellä on valta valvoa lakien perustuslainmukaisuutta.
Lex Nokian tapauksessa julkisessa keskustelussa kyseenalaistettiin vahvasti se, rikkooko lakiesitys perusoikeuksia ja perustuslakia. Sisällönanalyysiä metodina käyttäen analysoin Helsingin Sanomien vuosien 2006–2011 välillä julkaistujen artikkeleiden avulla niitä argumentteja, joilla lakiesitystä puolustettiin ja vastustettiin. Analysoin myös sitä, minkälaisena eduskunnan perustuslakivaliokunnan rooli ymmärrettiin Helsingin Sanomien artikkeleiden perusteella. Lex Nokian tapauksessa esille nousi selkeästi uuteen konstitutionalismiin olennaisesti liittyvä vallanjakokysymys. Kuka viime kädessä määrittelee perusoikeuksien taustalla vaikuttavien arvojen sisällön?
Kaiken kaikkiaan keskustelussa Lex Nokiasta löytyi paljon uuteen konstitutionalismiin nojaavaa argumentointia. Lakiesitystä puolustavien argumenttien ytimessä oli merkittävien taloudellisten intressien suojelu, kuitenkin niin että rajoitukset ja toimet ovat tarkkaan punnittuja ja harkittuja. Lakihankkeen tarkoitus oli parantaa voimassa ollutta lainsäädäntöä. Vastustajien ydinargumenttina taas oli, että lakimuutos rikkoo perusoikeuksia ja on siten perustuslain vastainen. Toisekseen lakimuutos antaisi liikaa valtaa työnantajille. Eduskunta ja perustuslakivaliokunta eivät olisi myöskään saaneet ohittaa oikeusoppineiden esittämää kritiikkiä. Lain vastustajien mielestä muutos oli turha. Aineiston perusteella eduskunnan kykyä päättää perusoikeuksien suhteista toisiinsa arvosteltiin ankarasti.
Vaikka perustuslakivaliokunnan asemaa ei lopulta kyseenalaistettu, asetettiin valiokunnalle isoja paineita. Johtopäätöksenä voi todeta, että tulevaisuudessa julkisen keskustelun lainsäädännöstä tulisi olla avoimempaa, jotta perusoikeuksien taustalla vaikuttavista arvovalinnoista todella keskusteltaisiin. Tapaus nosti julkiseen keskusteluun kysymyksen vallanjaosta politiikan ja oikeuden välillä.
Asiasanat:Uusi konstitutionalismi, poliittinen konstitutionalismi, politiikan oikeudellistuminen
Lex Nokian tapauksessa julkisessa keskustelussa kyseenalaistettiin vahvasti se, rikkooko lakiesitys perusoikeuksia ja perustuslakia. Sisällönanalyysiä metodina käyttäen analysoin Helsingin Sanomien vuosien 2006–2011 välillä julkaistujen artikkeleiden avulla niitä argumentteja, joilla lakiesitystä puolustettiin ja vastustettiin. Analysoin myös sitä, minkälaisena eduskunnan perustuslakivaliokunnan rooli ymmärrettiin Helsingin Sanomien artikkeleiden perusteella. Lex Nokian tapauksessa esille nousi selkeästi uuteen konstitutionalismiin olennaisesti liittyvä vallanjakokysymys. Kuka viime kädessä määrittelee perusoikeuksien taustalla vaikuttavien arvojen sisällön?
Kaiken kaikkiaan keskustelussa Lex Nokiasta löytyi paljon uuteen konstitutionalismiin nojaavaa argumentointia. Lakiesitystä puolustavien argumenttien ytimessä oli merkittävien taloudellisten intressien suojelu, kuitenkin niin että rajoitukset ja toimet ovat tarkkaan punnittuja ja harkittuja. Lakihankkeen tarkoitus oli parantaa voimassa ollutta lainsäädäntöä. Vastustajien ydinargumenttina taas oli, että lakimuutos rikkoo perusoikeuksia ja on siten perustuslain vastainen. Toisekseen lakimuutos antaisi liikaa valtaa työnantajille. Eduskunta ja perustuslakivaliokunta eivät olisi myöskään saaneet ohittaa oikeusoppineiden esittämää kritiikkiä. Lain vastustajien mielestä muutos oli turha. Aineiston perusteella eduskunnan kykyä päättää perusoikeuksien suhteista toisiinsa arvosteltiin ankarasti.
Vaikka perustuslakivaliokunnan asemaa ei lopulta kyseenalaistettu, asetettiin valiokunnalle isoja paineita. Johtopäätöksenä voi todeta, että tulevaisuudessa julkisen keskustelun lainsäädännöstä tulisi olla avoimempaa, jotta perusoikeuksien taustalla vaikuttavista arvovalinnoista todella keskusteltaisiin. Tapaus nosti julkiseen keskusteluun kysymyksen vallanjaosta politiikan ja oikeuden välillä.
Asiasanat:Uusi konstitutionalismi, poliittinen konstitutionalismi, politiikan oikeudellistuminen