Asiantuntijahoitajaksi nimityksen kriteerit ja perustelut kliinisessä hoitotyössä
VESTMAN, JAANA (2013)
VESTMAN, JAANA
2013
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23832
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23832
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kliinisessä hoitotyössä työskentelevien asiantuntijahoitajien nimityksen kriteereitä ja perusteluja yhdessä sairaanhoitopiirissä vuosina 2007–2011. Tutkimuksen tavoitteena oli, että saatua tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä sekä kriteereitä että perusteluja asiantuntijahoitajan nimittämiseksi. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto muodostui asiantuntijahoitajiksi nimitettyjen sairaanhoitajien päätösasiakirjoista (N=28) sekä päätöksiä tukevista muista asiakirjoista (N=13). Tutkimusaineisto kerättiin viikoilla 34 ja 40 vuonna 2012. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Kliinisen hoitotyön asiantuntijahoitajan nimittämisen kriteerit olivat asiantuntijahoitajan kelpoisuusehdot koulutuksen osalta, asiantuntijahoitajan pätevyysvaatimukset kliinisessä hoitotyössä, asiantuntijahoitajaksi vaadittava työkokemus ja asiantuntijahoitajalta edellytettävät työelämätaidot. Kriteereissä edellytetyt kelpoisuusehdot koulutuksen osalta vaihtelivat sairaanhoitajan perustutkinnosta ylempään korkeakoulututkintoon. Tutkimuksen mukaan osaamisen vaatimuksina olivat hoitotyön koordinoiminen, kliinisen hoitotyön laaja-alainen konsultoiminen, kouluttajana toimiminen, hoidon laadun monipuolinen kehittäminen ja verkostojen luominen. Työkokemuksena vaadittiin työn kautta hankittua asiantuntijuutta hoitotyön eri osa-alueilla. Työelämätaitoina kriteereiden osalta edellytettiin vuorovaikutustaitoja ja henkilökohtaisia taitoja, kuten tietojen ja taitojen jakamista, motivaatiota kouluttaa henkilökuntaa ja aktiivisuutta hoidon kehittämiseen.
Kliinisen hoitotyön asiantuntijahoitajan perusteluissa tuotiin esille koulutuksen antamia valmiuksia toimia asiantuntijahoitajana, ammatillista osaamista kliinisessä hoitotyössä, asiantuntijahoitajaksi riittävää työkokemusta ja asiantuntijahoitajaksi täydentäviä työelämäosaamisen taitoja. Perusteluasiakirjoissa korkein tutkinto oli ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Lisäksi todettiin sairaanhoitajien koulutustaustojen olevan monipuolisia. Pätevyysvaatimuksissa esiintyvien osaamisalueiden lisäksi perusteluissa tuotiin esille hoitotyön erityisosaaminen ja hoitajavastaanottotoiminta. Asiantuntijahoitajan roolissa toimimiseen vaikutti aikaisempi työkokemus, joka vaihteli noin vuodesta yli kahteenkymmeneen vuoteen. Perusteluissa työelämätaitoina esitettiin kehittämismyönteisyyttä, motivoituneisuutta ja joustavuutta.
Johtopäätöksinä tutkimuksesta voidaan esittää, että kriteerit asiantuntijahoitajien nimityksissä olivat sisällöltään hyvin erilaiset. Ne oli kirjoitettu hyvin yleisellä tasolla ja epätarkasti, mistä johtuen ne antoivat runsaasti tulkinnanvaraa. Jatkossa tulisi määritellä yhtenevät ja selkeät kriteerit asiantuntijahoitajan nimittämiseksi sekä yhtenäiset kompetenssit hoitotyön asiantuntijatyölle. Nämä tulisivat olemaan edellytyksenä osaamisen arvioinnille ja sen vertaamiselle kansallisella tasolla.
Asiasanat:Asiantuntijahoitaja, kriteerit, hoitotyö
Kliinisen hoitotyön asiantuntijahoitajan nimittämisen kriteerit olivat asiantuntijahoitajan kelpoisuusehdot koulutuksen osalta, asiantuntijahoitajan pätevyysvaatimukset kliinisessä hoitotyössä, asiantuntijahoitajaksi vaadittava työkokemus ja asiantuntijahoitajalta edellytettävät työelämätaidot. Kriteereissä edellytetyt kelpoisuusehdot koulutuksen osalta vaihtelivat sairaanhoitajan perustutkinnosta ylempään korkeakoulututkintoon. Tutkimuksen mukaan osaamisen vaatimuksina olivat hoitotyön koordinoiminen, kliinisen hoitotyön laaja-alainen konsultoiminen, kouluttajana toimiminen, hoidon laadun monipuolinen kehittäminen ja verkostojen luominen. Työkokemuksena vaadittiin työn kautta hankittua asiantuntijuutta hoitotyön eri osa-alueilla. Työelämätaitoina kriteereiden osalta edellytettiin vuorovaikutustaitoja ja henkilökohtaisia taitoja, kuten tietojen ja taitojen jakamista, motivaatiota kouluttaa henkilökuntaa ja aktiivisuutta hoidon kehittämiseen.
Kliinisen hoitotyön asiantuntijahoitajan perusteluissa tuotiin esille koulutuksen antamia valmiuksia toimia asiantuntijahoitajana, ammatillista osaamista kliinisessä hoitotyössä, asiantuntijahoitajaksi riittävää työkokemusta ja asiantuntijahoitajaksi täydentäviä työelämäosaamisen taitoja. Perusteluasiakirjoissa korkein tutkinto oli ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Lisäksi todettiin sairaanhoitajien koulutustaustojen olevan monipuolisia. Pätevyysvaatimuksissa esiintyvien osaamisalueiden lisäksi perusteluissa tuotiin esille hoitotyön erityisosaaminen ja hoitajavastaanottotoiminta. Asiantuntijahoitajan roolissa toimimiseen vaikutti aikaisempi työkokemus, joka vaihteli noin vuodesta yli kahteenkymmeneen vuoteen. Perusteluissa työelämätaitoina esitettiin kehittämismyönteisyyttä, motivoituneisuutta ja joustavuutta.
Johtopäätöksinä tutkimuksesta voidaan esittää, että kriteerit asiantuntijahoitajien nimityksissä olivat sisällöltään hyvin erilaiset. Ne oli kirjoitettu hyvin yleisellä tasolla ja epätarkasti, mistä johtuen ne antoivat runsaasti tulkinnanvaraa. Jatkossa tulisi määritellä yhtenevät ja selkeät kriteerit asiantuntijahoitajan nimittämiseksi sekä yhtenäiset kompetenssit hoitotyön asiantuntijatyölle. Nämä tulisivat olemaan edellytyksenä osaamisen arvioinnille ja sen vertaamiselle kansallisella tasolla.
Asiasanat:Asiantuntijahoitaja, kriteerit, hoitotyö