"Minun oli laihduttava" ja muita päätöksiä. Muutoshalu, terapiakulttuuri ja kirjoittajan läsnäolo omakohtaisessa aikakauslehtitekstissä
LAUKKANEN, EMMI (2013)
LAUKKANEN, EMMI
2013
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23830
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23830
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani, miten kirjoittajansa elämästä kertovat aikakauslehtitekstit rakentavat muutoshalua ja tuottavat terapiakulttuuria. Analyysini liikkuu sekä terapiakulttuurin, journalistisen tekstin että omakohtaisuuden tasoilla.
Omakohtaisten aikakauslehtitekstien muutoshalu on paitsi journalistinen keino myös jotain, mikä motivoituu sekä kirjoittajan elämästä ja todellisesta ongelmasta että ympäröivän todellisuuden ilmiöistä, kuten median tunteellistumisesta, tunnustuksen perinteestä ja terapiakulttuurista, joka nostaa yksilöiden tunteet tapetille. Itsetuntemuksella tähdätään hyvään elämään, joka vaatii omien tunteiden hallintaa ja tiedostamista. Tekstit ovat siis sekä journalistisia tuotoksia että ympäröivän kulttuurin ja ilmiöiden heijastajia ja kirjoittajansa elämän representaatioita.
Aineistoni koostuu kuudesta aikakauslehtitekstistä, jotka on julkaistu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, Imagessa, Oliviassa ja Trendissä vuonna 2012. Pohdin, miten omakohtaisessa tekstissä tuotetaan muutoshalua, millaisia motiiveja omasta elämästä kirjoittamisen ja muutoshalun taustalla on ja mitä ilmiö kertoo ajastamme.
Tutkimusmetodini on käsitteiden varaan rakentuva lähiluku. Tärkeimmät käsitteeni ovat muutoshalu ja julma optimismi, jonka tulkinnassa nojaan Lauren Berlantin affektiteoriaan. Muutoshalun käsitteellä kuvaan teksteihin rakentuvaa ongelman ja ratkaisun tematiikkaa ja julmalla optimismilla sekä kohtia, joissa ongelmaa kaunistellaan tekstin tasolla, että hyvän elämän tavoittelua aikamme ilmiönä.
Jaan aineistosta löytämäni optimismin julmaan ja aitoon. Julmalla kuvaan tekstien illuusioita ja aidolla muutoshalua, joka tähtää kirjoittajan hyvinvointiin. Kirjoittajan onnellisuutta voivat kuitenkin motivoida muutkin kuin hän itse, esimerkiksi yhteiskunnan normit. Tällöin aitous on ennemmin illuusioista vapaata optimismia kuin todellista aitoutta. Muutoshalua tuodaan esiin mm. ingresseissä ja käännekohdissa ja ongelman syitä taustoitetaan takaumilla. Ulkopuoliset auktoriteetit tukevat suoraan tai välillisesti jompaakumpaa optimismia, eli muutoshalua tai ongelmaa.
Ehdotan omakohtaisuuden ja muutoshalun motiiveiksi mm. lukijan samastumista, kirjoittajan brändityötä, itsetutkiskelua ja todellisesta ongelmasta ja arjesta kumpuavaa muutoshalua. Liitän tunnustamisen tarpeen myös osaksi median ja kulttuurin murrosta. Näen itsetutkiskelun aikamme kuvana, joka kertoo paitsi toimittajien paineesta laittaa itsensä likoon myös terapiakulttuurin mukanaan tuomasta itsetutkiskelun ja tunteista puhumisen tarpeesta ja muutoshalun ja tavallisuuden noususta tosi-tv:n materiaaliksi.
Asiasanat:muutoshalu, terapiakulttuuri, kaunokirjallinen journalismi, Lauren Berlant, julma optimismi, omaelämäkerrallisuus, aikakauslehdet, lähiluku, brändi
Omakohtaisten aikakauslehtitekstien muutoshalu on paitsi journalistinen keino myös jotain, mikä motivoituu sekä kirjoittajan elämästä ja todellisesta ongelmasta että ympäröivän todellisuuden ilmiöistä, kuten median tunteellistumisesta, tunnustuksen perinteestä ja terapiakulttuurista, joka nostaa yksilöiden tunteet tapetille. Itsetuntemuksella tähdätään hyvään elämään, joka vaatii omien tunteiden hallintaa ja tiedostamista. Tekstit ovat siis sekä journalistisia tuotoksia että ympäröivän kulttuurin ja ilmiöiden heijastajia ja kirjoittajansa elämän representaatioita.
Aineistoni koostuu kuudesta aikakauslehtitekstistä, jotka on julkaistu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, Imagessa, Oliviassa ja Trendissä vuonna 2012. Pohdin, miten omakohtaisessa tekstissä tuotetaan muutoshalua, millaisia motiiveja omasta elämästä kirjoittamisen ja muutoshalun taustalla on ja mitä ilmiö kertoo ajastamme.
Tutkimusmetodini on käsitteiden varaan rakentuva lähiluku. Tärkeimmät käsitteeni ovat muutoshalu ja julma optimismi, jonka tulkinnassa nojaan Lauren Berlantin affektiteoriaan. Muutoshalun käsitteellä kuvaan teksteihin rakentuvaa ongelman ja ratkaisun tematiikkaa ja julmalla optimismilla sekä kohtia, joissa ongelmaa kaunistellaan tekstin tasolla, että hyvän elämän tavoittelua aikamme ilmiönä.
Jaan aineistosta löytämäni optimismin julmaan ja aitoon. Julmalla kuvaan tekstien illuusioita ja aidolla muutoshalua, joka tähtää kirjoittajan hyvinvointiin. Kirjoittajan onnellisuutta voivat kuitenkin motivoida muutkin kuin hän itse, esimerkiksi yhteiskunnan normit. Tällöin aitous on ennemmin illuusioista vapaata optimismia kuin todellista aitoutta. Muutoshalua tuodaan esiin mm. ingresseissä ja käännekohdissa ja ongelman syitä taustoitetaan takaumilla. Ulkopuoliset auktoriteetit tukevat suoraan tai välillisesti jompaakumpaa optimismia, eli muutoshalua tai ongelmaa.
Ehdotan omakohtaisuuden ja muutoshalun motiiveiksi mm. lukijan samastumista, kirjoittajan brändityötä, itsetutkiskelua ja todellisesta ongelmasta ja arjesta kumpuavaa muutoshalua. Liitän tunnustamisen tarpeen myös osaksi median ja kulttuurin murrosta. Näen itsetutkiskelun aikamme kuvana, joka kertoo paitsi toimittajien paineesta laittaa itsensä likoon myös terapiakulttuurin mukanaan tuomasta itsetutkiskelun ja tunteista puhumisen tarpeesta ja muutoshalun ja tavallisuuden noususta tosi-tv:n materiaaliksi.
Asiasanat:muutoshalu, terapiakulttuuri, kaunokirjallinen journalismi, Lauren Berlant, julma optimismi, omaelämäkerrallisuus, aikakauslehdet, lähiluku, brändi