Sujuvan afaattisen puhujan sananlöytämisvaikeudet ja viestinnän tehokkuus. Kaksi tapaustutkimusta.
TANNINEN, KATJA (2013)
2013
Logopedia - Logopedics
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23825
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23825
Tiivistelmä
Sananlöytämisvaikeus on yksi afasian tyypillisimmistä oireista ja sitä esiintyy lähes kaikissa afasiamuodoissa. Tässä tutkimuksessa tarkastelin kahden sujuvasti afaattisen puhujan sananlöytämisvaikeuksia spontaanipuheessa ja nimeämistehtävässä. Tutkin, millaisia sanahaun keinoja he käyttävät erityyppisissä tehtävissä, miten sananhaku onnistuu ja millaisia nimeämisvirheitä he tuottavat. Lisäksi tarkastelin sananlöytämisvaikeuksien vaikutusta tutkittavien tiedon välittymisen tehokkuuteen.
Molemmilla tutkittavilla sanahakua ilmeni enemmän nimeämistehtävässä kuin spontaanipuheen tehtävissä. Spontaanipuheen tehtävistä sanahakua esiintyi eniten sarjakuvakerronnassa ja vähiten vapaassa keskustelupuheessa. Tutkittavien sanahaku ilmeni eripituisina hiljaisina ja täytettyinä hakutaukoina, hakupronomineina ja -partikkeleina sekä hakukysymyksinä. Lisäksi toisella tutkittavalla ilmeni jonkin verran fonologista sanahakua. Vaikka sanahakuilmiöiden määrä vaihteli erilaisten tehtävien välillä, tutkittavat käyttivät samankaltaisia sanahakuilmiöitä tehtävästä riippumatta. Sananlöytämisvaikeudet eivät näyttäytyneet nimeämisvirheinä spontaanipuheen tehtävissä kummallakaan tutkittavalla ja he löysivät hakemansa sanat itsenäisesti ilman puheterapeutin apua. Sen sijaan nimeämistehtävässä toinen tutkittavista tuotti useita nimeämisvirheitä, jotka olivat enimmäkseen semanttisia parafasioita ja omissioita. Tutkimuksessani sananlöytämisvaikeudet näkyivät myös tiedon välittymisen tehokkuuden heikkenemisenä.
Sananlöytämisvaikeus on monimuotoinen ilmiö, joka ilmenee eri tavoin spontaanipuheessa ja kontrolloidussa nimeämistehtävässä. Afaattisten puhujien sananlöytämisvaikeuksia olisikin tärkeää tutkia sekä nimeämistehtävillä että arkikommunikaatiota vastaavissa tilanteissa. Nimeämistehtävien avulla afaattisen puhujan nimeämisprosessin toiminnasta ja häiriön luonteesta saadaan tarkkaa tietoa. Spontaanipuhetta tarkastelemalla taas voidaan luotettavammin arvioida, kuinka afaattinen puhuja kommunikoi arjessa. Arviointikäytäntöjä ja -menetelmiä tulee kehittää, jotta kliinisessä työssä afaattisten puhujien sananlöytämisvaikeuksista voidaan muodostaa mahdollisimman kattava kuva.
Avainsanat: sujuva afasia, sananlöytämisvaikeus, viestinnän tehokkuus
Molemmilla tutkittavilla sanahakua ilmeni enemmän nimeämistehtävässä kuin spontaanipuheen tehtävissä. Spontaanipuheen tehtävistä sanahakua esiintyi eniten sarjakuvakerronnassa ja vähiten vapaassa keskustelupuheessa. Tutkittavien sanahaku ilmeni eripituisina hiljaisina ja täytettyinä hakutaukoina, hakupronomineina ja -partikkeleina sekä hakukysymyksinä. Lisäksi toisella tutkittavalla ilmeni jonkin verran fonologista sanahakua. Vaikka sanahakuilmiöiden määrä vaihteli erilaisten tehtävien välillä, tutkittavat käyttivät samankaltaisia sanahakuilmiöitä tehtävästä riippumatta. Sananlöytämisvaikeudet eivät näyttäytyneet nimeämisvirheinä spontaanipuheen tehtävissä kummallakaan tutkittavalla ja he löysivät hakemansa sanat itsenäisesti ilman puheterapeutin apua. Sen sijaan nimeämistehtävässä toinen tutkittavista tuotti useita nimeämisvirheitä, jotka olivat enimmäkseen semanttisia parafasioita ja omissioita. Tutkimuksessani sananlöytämisvaikeudet näkyivät myös tiedon välittymisen tehokkuuden heikkenemisenä.
Sananlöytämisvaikeus on monimuotoinen ilmiö, joka ilmenee eri tavoin spontaanipuheessa ja kontrolloidussa nimeämistehtävässä. Afaattisten puhujien sananlöytämisvaikeuksia olisikin tärkeää tutkia sekä nimeämistehtävillä että arkikommunikaatiota vastaavissa tilanteissa. Nimeämistehtävien avulla afaattisen puhujan nimeämisprosessin toiminnasta ja häiriön luonteesta saadaan tarkkaa tietoa. Spontaanipuhetta tarkastelemalla taas voidaan luotettavammin arvioida, kuinka afaattinen puhuja kommunikoi arjessa. Arviointikäytäntöjä ja -menetelmiä tulee kehittää, jotta kliinisessä työssä afaattisten puhujien sananlöytämisvaikeuksista voidaan muodostaa mahdollisimman kattava kuva.
Avainsanat: sujuva afasia, sananlöytämisvaikeus, viestinnän tehokkuus