Introspektion metodi psykologiassa: filosofinen analyysi
POLVIVAARA, LAURI (2013)
2013
Filosofia - Philosophy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23821
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23821
Tiivistelmä
Introspektion käsitteellä on sekä psykologiassa että filosofiassa huono maine. Psykologiassa tämä liittyy 1910-luvulla tapahtuneeseen murrokseen. Behaviorismista tuli tuolloin hallitseva psykologinen menetelmä. Behaviorismin näkökulmasta introspektio on epätieteellistä: mielen sisällöt eivät ole havaittavissa kolmannen persoonan näkökulmasta, täten introspektio ei voi olla empiiristä eikä täten tieteellistä. Filosofian näkökulmasta introspektio on myös hyvin ongelmallista, mutta perusteet tälle ovat erilaiset. Introspektioon liittyy ajatus huomion kohdistamisesta omaan mieleen. Jotkut filosofit ovat ajatelleet, ettei tämä ole mahdollista.
Psykologinen introspektio on kuitenkin tietyssä mielessä houkutteleva menetelmä. Se asettuu psykologian ja filosofian välimaastoon. Toisaalta siinä on kysymys oman mielen tutkimisesta ensimmäisen persoonan näkökulmasta, jonka vuoksi se lähenee filosofiaa. Introspektioon liittyy kuitenkin myös tiettyjä psykologian vaatimuksia: monet kokeet ovat luonteeltaan kvantitatiivisia, samoin kokeen toistettavuuden on katsottu olevan tärkeää. Työssäni tarkastelen, onko introspektio käypä menetelmä kokemuksen tutkimiseen vai ovatko ongelmat liian suuria ylitettäviksi.
Määrittelen introspektion käsitteen, jonka jälkeen tarkastelen kahta merkittävää introspektion menetelmää. Tässä työssä olen nimennyt nämä metodit klassiseksi ja moderniksi introspektioksi. Esiteltyäni nämä menetelmät tarkastelen, millaisia käsityksiä mielestä introspektion harjoittamiseen liittyy. Argumentoin, että psykologinen introspektio nojaa erikoiseen ja perusteettomaan käsitykseen mielestä. Introspektiota harjoittavien psykologien menetelmistä ja muotoiluista on nähtävissä, että he ajattelevat introspektion olevan koskemattomien kokemusten passiivista tarkkailua. Tähän käsitykseen liittyy implisiittinen olettamus, että kokemukset olisivat olemassa riippumatta introspektion aktista. Työni tärkein väite on, että kokemukset eivät ole olemassa riippumatta introspektion aktista. Tämän vuoksi psykologinen introspektio tieteenalana on arvioitava uudelleen.
Asiasanat:introspektio, psykologia, mielenfilosofia, infallibilismi
Psykologinen introspektio on kuitenkin tietyssä mielessä houkutteleva menetelmä. Se asettuu psykologian ja filosofian välimaastoon. Toisaalta siinä on kysymys oman mielen tutkimisesta ensimmäisen persoonan näkökulmasta, jonka vuoksi se lähenee filosofiaa. Introspektioon liittyy kuitenkin myös tiettyjä psykologian vaatimuksia: monet kokeet ovat luonteeltaan kvantitatiivisia, samoin kokeen toistettavuuden on katsottu olevan tärkeää. Työssäni tarkastelen, onko introspektio käypä menetelmä kokemuksen tutkimiseen vai ovatko ongelmat liian suuria ylitettäviksi.
Määrittelen introspektion käsitteen, jonka jälkeen tarkastelen kahta merkittävää introspektion menetelmää. Tässä työssä olen nimennyt nämä metodit klassiseksi ja moderniksi introspektioksi. Esiteltyäni nämä menetelmät tarkastelen, millaisia käsityksiä mielestä introspektion harjoittamiseen liittyy. Argumentoin, että psykologinen introspektio nojaa erikoiseen ja perusteettomaan käsitykseen mielestä. Introspektiota harjoittavien psykologien menetelmistä ja muotoiluista on nähtävissä, että he ajattelevat introspektion olevan koskemattomien kokemusten passiivista tarkkailua. Tähän käsitykseen liittyy implisiittinen olettamus, että kokemukset olisivat olemassa riippumatta introspektion aktista. Työni tärkein väite on, että kokemukset eivät ole olemassa riippumatta introspektion aktista. Tämän vuoksi psykologinen introspektio tieteenalana on arvioitava uudelleen.
Asiasanat:introspektio, psykologia, mielenfilosofia, infallibilismi