Kokemuksellista terveyttä viheralueilta - Lähiviheralueen etäisyyden ja käytön, ulkoiluseuran sekä luontosuuntautuneisuuden yhteydet koettuun terveyteen ja sairausoireisiin

Abstract

Luonto- ja viheralueiden myönteisten hyvinvointi- ja terveysvaikutusten taustalla olevista tekijöistä tiedetään vasta vähän. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaisessa yhteydessä lähimmän viheralueen etäisyys, sen käyttö, ulkoiluseura ja luontosuuntautuneisuus ovat koettuun terveyteen tai sairausoireisiin. Viheralueella vierailun useutta ja käynnin kestoa tutkittiin erikseen kesän ja talven osalta.

Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2005 postikyselynä. Yksinkertainen satunnaisotos (n = 1107) koostui 15–75-vuotiaista helsinkiläisistä ja tamperelaisista. Osatarkasteluna tutkittiin erikseen matalassa sosioekonomisessa asemassa olevia (n = 139). Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ensin Pearsonin korrelaatiokertoimilla ja sitten regressioanalyyseillä, joiden perusteella muodostettiin mallit mediaatioanalyyseihin.

Koko aineiston regressioanalyyseissä parempaa koettua terveyttä ja vähäisempiä itsearvioituja sairausoireita selittivät lähiviheralueen pidempi talvikäytön kesto ja matalampi luontosuuntautuneisuus. Kuitenkin kun talvikäytön kesto otettiin välittäväksi tekijäksi mediaatioanalyyseissä, korkeampi luontosuuntautuneisuus ennusti parempaa koettua terveyttä ja vähäisempiä sairausoireita. Matalassa sosioekonomisessa asemassa olevilla matalampi luontosuuntautuneisuus selitti vähäisempiä sairausoireita, mutta koettua terveyttä ei selittänyt mikään valituista muuttujista regressioanalyyseissä. Lisäksi matalassa sosioekonomisessa asemassa olevilla viheralueen läheisyys oli korrelatiivisessa yhteydessä vähäisempiin sairausoireisiin.

Tulosten perusteella lähiviheralueiden käytöllä, erityisesti talviaikaan, on myönteisiä yhteyksiä koettuun terveyteen ja sairausoireisiin. Luontosuuntautuneisuus puolestaan vaikuttanee kokemukselliseen terveyteen sekä kielteisesti että myönteisesti riippuen siitä, miten paljon luonnossa oleilee. Jatkossa on syytä tutkia fyysisen terveyden rinnalla myös mielenterveyttä ja etsiä välittäviä tekijöitä pitkittäisasetelmien avulla. Koska lähiviheralueilla näyttää olevan myönteistä merkitystä terveyden kannalta, on kansantaloudellisesti järkevää säilyttää ja rakentaa niitä. Lisäksi viheralueiden määrän ja laadun sosiaalisesti oikeudenmukaiseen jakautumiseen tulisi kiinnittää huomiota.

Asiasanat:etäisyys, koettu terveys, luontosuuntautuneisuus, lähiviheralue, sairausoireet, ulkoiluseura, viheralue