Mitä tulikaan kerrottua? Kyproksen valtion CEDAW-kertomusten narratiivinen analyysi
VÄHÄMAA, TETTI (2013)
2013
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23806
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23806
Tiivistelmä
Pro gradu – tutkielmani aiheena on Kyproksen valtion CEDAW- kertomukset. Nämä kertomukset ovat seurantakertomuksia joiden avulla valtio päivittää tehtyjä muutoksia sekä edistysaskeleita YK:n Kaikkinaisten naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen puitteissa (CEDAW-sopimus). Tästä sopimuksesta olen valinnut neljä artiklaa joiden toteutumisen suhteen Kyproksen valtiolla on ollut eniten ongelmia. Olen verrannut valtion seurantakertomusta kansalaisjärjestön varjokertomukseen ja pohtinut kuinka kyseisten artikloiden toteutuminen on tapahtunut valtion näkökulmasta ja ruohonjuuritasolla. Tämän vertailun tarkoituksena on selvittää pystyykö valtio takaamaan omalla narratiivillaan (seurantakertomukset) subjektin narratiivin säilymisen (naisten oikeudet yhteiskunnassa).
Olen aloittanut työni pohtimalla naisen tulemista ihmiseksi ja ruumiin muuttumista subjektiksi. Tämän jälkeen olen jatkanut pohdintaani sillä, tarvitseeko nainen oman ihmisoikeussopimuksen. Tutkimusotteeni läpi koko työn on feministinen ja olen tarkastellut niin työni teoriaosuutta kuin analysoitaviakin kertomuksia kansainvälisen politiikan feministisen tutkimuksen kautta.
CEDAW- kertomusten vertailun ja analyysin olen toteuttanut narratiivisena tutkimuksena käyttäen apuna Joseph Slaughterin tulkintaa jonka mukaan kansainväliset ihmisoikeudet voidaan ymmärtää eräänlaisena työkaluna jolla taataan yksilön narratiivi. Slaughterin näkökulman mukaan ihmisoikeuslainsäädännön pitäisi edistää tietoisuutta itsestä ja subjektista eli kun ymmärretään kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö sitoumuksena narratiivisuudelle, se antaa mahdollisuuden yksilölle haastaa häntä sortavat valtarakenteet.
Analysoitavien Kyproksen seurantakertomusten perusteella valtio antaa itsestään erittäin hyvän kuvan subjektin äänen sekä narratiivin turvaajana. Se on pyrkinyt kaikin mahdollisin keinoin toteuttamaan CEDAW-sopimusta ja edistämään naisten asemaa yhteiskunnassa. Kansalaisjärjestön varjoraportti sekä omat kokemukseni saarelta kertovat kuitenkin toisenlaisesta todellisuudesta. Kyproksen valtio on valitettavasti onnistunut tehtävässään subjektin narratiivin suojelijana, vain paperin tasolla. Näin ollen voin sanoa, että nainen tarvitsee oman ihmisoikeussopimuksen, koska ilman sitä tilanne voisi olla vielä huonompi. Lisäksi naisiin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat luonteeltaan niin naiserityisiä, että muista ihmisoikeussopimuksista ei ole riittävää hyötyä sekä turvaa näiden ongelmien selvittämiseen.
Asiasanat:Kypros, CEDAW, narratiivi, kansainvälinen politiikka, feministinen tutkimus, naissubjekti
Olen aloittanut työni pohtimalla naisen tulemista ihmiseksi ja ruumiin muuttumista subjektiksi. Tämän jälkeen olen jatkanut pohdintaani sillä, tarvitseeko nainen oman ihmisoikeussopimuksen. Tutkimusotteeni läpi koko työn on feministinen ja olen tarkastellut niin työni teoriaosuutta kuin analysoitaviakin kertomuksia kansainvälisen politiikan feministisen tutkimuksen kautta.
CEDAW- kertomusten vertailun ja analyysin olen toteuttanut narratiivisena tutkimuksena käyttäen apuna Joseph Slaughterin tulkintaa jonka mukaan kansainväliset ihmisoikeudet voidaan ymmärtää eräänlaisena työkaluna jolla taataan yksilön narratiivi. Slaughterin näkökulman mukaan ihmisoikeuslainsäädännön pitäisi edistää tietoisuutta itsestä ja subjektista eli kun ymmärretään kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö sitoumuksena narratiivisuudelle, se antaa mahdollisuuden yksilölle haastaa häntä sortavat valtarakenteet.
Analysoitavien Kyproksen seurantakertomusten perusteella valtio antaa itsestään erittäin hyvän kuvan subjektin äänen sekä narratiivin turvaajana. Se on pyrkinyt kaikin mahdollisin keinoin toteuttamaan CEDAW-sopimusta ja edistämään naisten asemaa yhteiskunnassa. Kansalaisjärjestön varjoraportti sekä omat kokemukseni saarelta kertovat kuitenkin toisenlaisesta todellisuudesta. Kyproksen valtio on valitettavasti onnistunut tehtävässään subjektin narratiivin suojelijana, vain paperin tasolla. Näin ollen voin sanoa, että nainen tarvitsee oman ihmisoikeussopimuksen, koska ilman sitä tilanne voisi olla vielä huonompi. Lisäksi naisiin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat luonteeltaan niin naiserityisiä, että muista ihmisoikeussopimuksista ei ole riittävää hyötyä sekä turvaa näiden ongelmien selvittämiseen.
Asiasanat:Kypros, CEDAW, narratiivi, kansainvälinen politiikka, feministinen tutkimus, naissubjekti