Poliisi ja yksityinen turvallisuusala julkisen vallan käyttäjänä
HEINÄMÄKI, ANNA-KAISA (2013)
HEINÄMÄKI, ANNA-KAISA
2013
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23800
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23800
Tiivistelmä
Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen on tosiasiallista hallintotoimintaa, jolla puututaan yksilöiden perusoikeuksiin. Nämä tehtävät ovat perinteisesti kuuluneet poliisille. Yksityisen turvallisuusalan rooli järjestyksenpitotehtävissä on kuitenkin voimakkaasti kasvanut. Yksityinen turvallisuusala turvallisuuspalveluiden tuottajana ja poliisi julkisena turvallisuusviranomaisena toimivat erilaisista institutionaalisista lähtökodista ja lainsäädännöstä käsin. Poliisi hoitaa tehtäviä julkisena viranomaisena. Yksityinen turvallisuusala on kaupallista liiketoimintaa.
Poliisin ja yksityisen turvallisuusalan välisen työnjaon oikeudellinen tarkastelu kiinnittyy perustuslain (PL 1999/731) 124§:ään. Säännös mahdollistaa julkisten hallintotehtävien siirtämisen yksityiselle taholle vain tietyin edellytyksin. Merkittävää julkista vallan käyttöä sisältävät tehtävät kuuluvat kuitenkin vain viranomaiselle. Tässä pro gradu –tutkielmassa tutkitaan poliisin ja yksityisen turvallisuusalan keskeisten toimijoiden asemaa ja toimivaltanormeja järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitotehtävissä. Tarkastelun ytimessä on toimijoiden oikeudellisen aseman selvittäminen suhteessa julkisen hallintotehtävän yksityiselle antamisen edellytyksiin sekä merkittävälle julkiselle vallankäytölle annettuihin tulkinnallisiin rajapintoihin. Yksityisellä turvallisuusalalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa järjestyksenvalvojalain (1999/533) nojalla toimivia järjestyksenvalvojia, järjestyslain (2003/612) mukaisia järjestyksenvalvojia ja laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista (2002/282) tarkoitettuja vartijoita.
Poliisi turvallisuusviranomaisena asettuu toimialueensa, toimivaltansa ja ylipäätään institutionaalisen asemansa perusteella varsin selväpiirteisesti merkittävää julkista valtaa käyttäväksi viranomaiseksi, jolla on monella tapaa valvovaa ja ohjaavaa vaikutusta myös yksityisen turvallisuusalan toimijoihin. Yksityisen turvallisuusalan toimivaltaa ohjaavat monelta osin alueelliset ja ajalliset reunaehdot sekä yksilöiden perusoikeuksiin kohdistuvien toimenpiteiden alistaminen poliisiviranomaisen päätökselle. Turvallisuusalan toimijoiden oikeudellisen sääntelyn vaiheet ja nykytila eivät muodosta PL 124§:n mielessä kuitenkaan koherenssia kokonaisuutta. Yksityisen turvallisuusalan voimakas kasvu on johtanut siihen, että muun muassa turvallisuusalan tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen, hyvän hallinnon ja oikeusturvan vaatimukset sekä toimijoiden pätevyydestä ja koulutuksesta varmistuminen, eivät ole aina täyttyneet PL 124§:n edellyttämällä tavalla. Yksityisen turvallisuusalan kasvun myötä myös tulkintakäytännöt yksinomaan valtiolle kuuluvista ydintehtävistä ja merkittävän julkisen vallan käytön tunnuspiirteistä ovat liudentuneet.
Asiasanat:Poliisi, yksityinen turvallisuusala, turvallisuus, julkisen vallan käyttäminen
Poliisin ja yksityisen turvallisuusalan välisen työnjaon oikeudellinen tarkastelu kiinnittyy perustuslain (PL 1999/731) 124§:ään. Säännös mahdollistaa julkisten hallintotehtävien siirtämisen yksityiselle taholle vain tietyin edellytyksin. Merkittävää julkista vallan käyttöä sisältävät tehtävät kuuluvat kuitenkin vain viranomaiselle. Tässä pro gradu –tutkielmassa tutkitaan poliisin ja yksityisen turvallisuusalan keskeisten toimijoiden asemaa ja toimivaltanormeja järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitotehtävissä. Tarkastelun ytimessä on toimijoiden oikeudellisen aseman selvittäminen suhteessa julkisen hallintotehtävän yksityiselle antamisen edellytyksiin sekä merkittävälle julkiselle vallankäytölle annettuihin tulkinnallisiin rajapintoihin. Yksityisellä turvallisuusalalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa järjestyksenvalvojalain (1999/533) nojalla toimivia järjestyksenvalvojia, järjestyslain (2003/612) mukaisia järjestyksenvalvojia ja laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista (2002/282) tarkoitettuja vartijoita.
Poliisi turvallisuusviranomaisena asettuu toimialueensa, toimivaltansa ja ylipäätään institutionaalisen asemansa perusteella varsin selväpiirteisesti merkittävää julkista valtaa käyttäväksi viranomaiseksi, jolla on monella tapaa valvovaa ja ohjaavaa vaikutusta myös yksityisen turvallisuusalan toimijoihin. Yksityisen turvallisuusalan toimivaltaa ohjaavat monelta osin alueelliset ja ajalliset reunaehdot sekä yksilöiden perusoikeuksiin kohdistuvien toimenpiteiden alistaminen poliisiviranomaisen päätökselle. Turvallisuusalan toimijoiden oikeudellisen sääntelyn vaiheet ja nykytila eivät muodosta PL 124§:n mielessä kuitenkaan koherenssia kokonaisuutta. Yksityisen turvallisuusalan voimakas kasvu on johtanut siihen, että muun muassa turvallisuusalan tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen, hyvän hallinnon ja oikeusturvan vaatimukset sekä toimijoiden pätevyydestä ja koulutuksesta varmistuminen, eivät ole aina täyttyneet PL 124§:n edellyttämällä tavalla. Yksityisen turvallisuusalan kasvun myötä myös tulkintakäytännöt yksinomaan valtiolle kuuluvista ydintehtävistä ja merkittävän julkisen vallan käytön tunnuspiirteistä ovat liudentuneet.
Asiasanat:Poliisi, yksityinen turvallisuusala, turvallisuus, julkisen vallan käyttäminen