Pakon ja mahdollisuuden ilmaisemiskeinot suomen- ja venäjänkielisissä kansainvälisissä sopimuksissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten mahdollisuutta ja pakkoa (modaalisuutta) ilmaistaan suomen- ja venäjänkielisissä kansainvälisissä sopimuksissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko sopimuskielissä tiettyjä vakiintuneita tapoja ilmaista modaalisuutta, ja onko ilmauksille löydettävissä yleisesti käytettyjä vastineita toisessa sopimuskielessä. Valtiosopimukset soveltuvat erityisen hyvin tutkimusaineistoksi modaalisuutta tutkittaessa, koska valtiosopimuksilla määritellään sopimusosapuolille oikeuksia ja velvollisuuksia ja sopimuksissa esiintyy runsaasti modaali-ilmauksia.

Valtiosopimukset ovat osa lakitekstien kategoriaa, jossa pyritään ilmaisun yksiselitteisyyteen ja täsmällisyyteen. Modaalisuus sopimuksissa onkin ilmiönä mielenkiintoinen, koska modaali-ilmauksiin sisältyy aina tulkinnanvaraa ja epämääräisyyttä. Etenkin monenvälisissä sopimusneuvotteluissa osapuolet haluavat jättää sopimuksiin usein tarkoituksella neuvottelun- ja tulkinnanvaraa, joten modaali-ilmaukset palvelevat hyvin tätä tarkoitusta ja niitä käytetään sopimuksissa runsaasti.

Tarkasteltavat suomenkieliset modaali-ilmaukset valittiin Heikki Kangasniemen (1992) jaIson Suomen kieliopinesittämien luokittelujen perusteella, ja venäjänkieliset modaali-ilmaukset A.V. Bondarkon toimittamassa teoksessa Teorija funkcional’noj grammatiki. Temporal’nost’, modal’nost’. (1990) esitettyjen luokittelujen perusteella. Tutkimusaineisto koostuu Tampereen yliopiston Kieli- käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön Mustikka-tietokannan monikielisenMultijur-lakitekstikorpuksen 23 suomen- ja venäjänkielisestä rinnakkaisesta sopimustekstiparista.

Tutkimusnäkökulma on pääasiassa kieli- ja käännöstieteellinen, mutta tutkimuksessa sivutaan myös oikeuslingvististä näkökulmaa, sillä tutkittaessa juridisten tekstien kääntämistä oikeus ja kieli ovat erottamaton osa toisiaan. Tutkimuksen oikeuslingvistinen osuus nojautuu Heikki E.S. Mattilan, Virpi Koivun ja Leena Lehdon artikkeleihin ja teoksiin lakikielestä, monikielisyydestä ja kääntämisen vaikeuksista.

Tutkimuksessa selvisi, että modaali-ilmauksia käytetään enemmän monenvälisissä sopimuksissa kuin kahdenvälisissä sopimuksissa. Tämä voi johtua siitä, että monenväliset sopimukset jätetään tarkoituksella kielellisesti epämääräisemmiksi ja niissä tehdään useammin kielellisiä kompromisseja, jotta sopimukseen päästäisiin. Lisäksi havaittiin, että velvoittavien modaalirakenteiden käyttö on tutkimuksen perusteella venäjänkielisessä sopimuskielessä harvinaisempaa kuin suomenkielisissä sopimuksissa.

Asiasanat:kansainväliset sopimukset, modaalisuus, lakitekstien kääntäminen