Tietoisuusdeterminismi
JOKINEN, JERE (2013)
2013
Filosofia - Philosophy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23790
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23790
Tiivistelmä
Tutkielmassani pyrin puolustamaan tiukasti determinististä käsitystä ihmistoiminnan määrittymisestä. Argumentointini asettuu erityisesti vasten Jean-Paul Sartren näkemyksiä, joiden mukaan ihminen on perustavasti vapaa. Lähtökohdakseni olen omaksunut Sartren fenomenologisen jäsennyksen inspiroimana ajatuksen siitä, että tietoisuus eli kokemus määrää kaikkea toiminnan suuntautumista ja ohjautumista. Sartrelle toiminta on vapaata, sillä sitä määrittävä tietoisuus on ytimeltään vapautta. Tulen argumentoinnissani kyseenalaistamaan tietoisuuden vapaudeksi nimittämisen mielekkyyden ja esittämään, että tietoisuuden määräämä toiminta on juuri deterministisesti välttämätöntä.
Tutkielmani ensimmäisessä osassa rakennan pohjaa kokemuksellisen determinismin tarkastelulleni avaamalla aiheelleni keskeisien käsitteiden ja ajatusten merkityksiä. Luonnehdin muun muassa käyttämääni kokemuksen käsitettä sekä aiheelleni keskeistä motivationaalista kausaatiota. Pohdin myös käyttämieni fenomenologis-reflektiivisten menetelmien roolia tutkimuksessani. Toisessa osassa tulkitsen Sartren näkemyksiä vapauden luonteesta kriittisesti arvioiden niiden pätevyyttä ja mielekkyyttä. Analyysini kohteiksi asettuvat muun muassa motivoituminen, toiminnan päämäärähakuisuus, arvojen asettaminen, tahto, emootiot sekä Sartren tunnettu itsepetosta ilmentävä huono usko.
Keskeiseksi katsomani erimielisyyteni Sartreen nähden tulee kohdentumaan kysymykseen siitä, missä määrin toisin toimiminen on todellinen mahdollisuus. Käsitän determinismin juuri kantana tekojen välttämättömyydestä. Kokemuksen asettuessa toimintaa määrittäväksi tekijäksi, vapauden ja determinismin välisen kiistan ratkaiseminen edellyttää kokemusten määräytymisen luonteen tarkastelua. Deterministisen muotoiluni myötä tulenkin argumentoimaan, että koska kokemusten määräytyminen ei ole indeterministisesti vapaata, myös kokemuksen motivoima toiminta on determinoitua. Tutkielman loppupuolella tulen tarkastelemaan joitain determinismiin kytkeytyviä käytännön ongelmia, erityisesti vastuun välttelyn teemaa. En katso determinismiin kohdistuvia pragmaattisia tai eettisiä syytöksiä ongelmallisiksi sen totuudelle. Nostankin esille joitain ajatuksia myös vastuuta asettavien ja muiden puheaktien kokemuksellisesti motivoituvasta determinoitumisesta.
Asiasanat:Sartre, vapaus, valinta, determinismi, tietoisuus, kokemus, fenomenologia, motivaatio
Tutkielmani ensimmäisessä osassa rakennan pohjaa kokemuksellisen determinismin tarkastelulleni avaamalla aiheelleni keskeisien käsitteiden ja ajatusten merkityksiä. Luonnehdin muun muassa käyttämääni kokemuksen käsitettä sekä aiheelleni keskeistä motivationaalista kausaatiota. Pohdin myös käyttämieni fenomenologis-reflektiivisten menetelmien roolia tutkimuksessani. Toisessa osassa tulkitsen Sartren näkemyksiä vapauden luonteesta kriittisesti arvioiden niiden pätevyyttä ja mielekkyyttä. Analyysini kohteiksi asettuvat muun muassa motivoituminen, toiminnan päämäärähakuisuus, arvojen asettaminen, tahto, emootiot sekä Sartren tunnettu itsepetosta ilmentävä huono usko.
Keskeiseksi katsomani erimielisyyteni Sartreen nähden tulee kohdentumaan kysymykseen siitä, missä määrin toisin toimiminen on todellinen mahdollisuus. Käsitän determinismin juuri kantana tekojen välttämättömyydestä. Kokemuksen asettuessa toimintaa määrittäväksi tekijäksi, vapauden ja determinismin välisen kiistan ratkaiseminen edellyttää kokemusten määräytymisen luonteen tarkastelua. Deterministisen muotoiluni myötä tulenkin argumentoimaan, että koska kokemusten määräytyminen ei ole indeterministisesti vapaata, myös kokemuksen motivoima toiminta on determinoitua. Tutkielman loppupuolella tulen tarkastelemaan joitain determinismiin kytkeytyviä käytännön ongelmia, erityisesti vastuun välttelyn teemaa. En katso determinismiin kohdistuvia pragmaattisia tai eettisiä syytöksiä ongelmallisiksi sen totuudelle. Nostankin esille joitain ajatuksia myös vastuuta asettavien ja muiden puheaktien kokemuksellisesti motivoituvasta determinoitumisesta.
Asiasanat:Sartre, vapaus, valinta, determinismi, tietoisuus, kokemus, fenomenologia, motivaatio