Uskonnollinen kieli ja fideismin ongelma Ludwig Wittgensteinin ja Paul Ricœurin filosofiassa
JURVA, MILLA (2013)
2013
Filosofia - Philosophy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23787
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23787
Tiivistelmä
Ihmiset ilmaisevat uskoaan käyttämällä uskonnollista kieltä. Uskonnollisen kielen muotoja ovat muun muassa uskomusväitteet, uskonnolliset käsitteet, rukoukset, Raamatun kertomukset, myytit ja uskonnolliset metaforat. Uskonnollisen kielen tutkimuksessa voidaan etsiä ratkaisuja monenlaisiin filosofisiin, teologisiin ja uskontotieteellisiin kysymyksiin.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan uskonnollista kieltä Ludwig Wittgensteinin (1889—1951) myöhäisfilosofian ja Paul Ricœurin (1913—2005) hermeneutiikan valossa. Wittgenstein tarkastelee myöhäisfilosofiassaan uskonnollisen kielipelin mukaisia väitteitä ja käsitteitä, kun taas Ricœurin hermeneutiikassa uskonnollista kieltä käsitellään monimuotoisena ja tulkinnanvaraisena diskurssina.
Tutkimuskysymys koostuu kahdesta osasta. Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia kantoja uskonnollisesta kielestä Wittgensteinin arkikielen filosofia ja Ricœurin hermeneuttinen filosofia edustavat. Lisäksi pohditaan, johtavatko Wittgensteinin ja Ricœurin näkemykset relativistis-fideistiseen käsitykseen uskonnollisesta uskosta. Tutkielmassa esitetään, että molempien filosofien ajattelu avaa mahdollisuuden relativistiselle ja fideistiselle ajattelulle mutta tarjoaa myös helpotuksia näistä näkemyksistä seuraaviin ongelmiin.
Sekä Wittgenstein että Ricœur käsittelevät kielen merkityksiä kielen käyttöyhteydestä riippuvaisena seikkana. Kummankaan filosofia ei tavoittele riippumatonta ideaalikieltä, vaan molemmat käsittelevät kieltä ihmisyhteisöjen käytäntöihin kytkeytyneenä elämänalueena. Tämä huomio osoittautuu merkittäväksi, kun tutkitaan Ricœurin ja Wittgensteinin suhdetta fideismiin ja relativismiin.
Asiasanat:uskonnonfilosofia, uskonnollinen kieli, Ludwig Wittgenstein, Paul Ricœur, fideismi, relativismi, kielipeli, diskurssi, arkikielen filosofia, hermeneutiikka
Tässä tutkielmassa tarkastellaan uskonnollista kieltä Ludwig Wittgensteinin (1889—1951) myöhäisfilosofian ja Paul Ricœurin (1913—2005) hermeneutiikan valossa. Wittgenstein tarkastelee myöhäisfilosofiassaan uskonnollisen kielipelin mukaisia väitteitä ja käsitteitä, kun taas Ricœurin hermeneutiikassa uskonnollista kieltä käsitellään monimuotoisena ja tulkinnanvaraisena diskurssina.
Tutkimuskysymys koostuu kahdesta osasta. Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia kantoja uskonnollisesta kielestä Wittgensteinin arkikielen filosofia ja Ricœurin hermeneuttinen filosofia edustavat. Lisäksi pohditaan, johtavatko Wittgensteinin ja Ricœurin näkemykset relativistis-fideistiseen käsitykseen uskonnollisesta uskosta. Tutkielmassa esitetään, että molempien filosofien ajattelu avaa mahdollisuuden relativistiselle ja fideistiselle ajattelulle mutta tarjoaa myös helpotuksia näistä näkemyksistä seuraaviin ongelmiin.
Sekä Wittgenstein että Ricœur käsittelevät kielen merkityksiä kielen käyttöyhteydestä riippuvaisena seikkana. Kummankaan filosofia ei tavoittele riippumatonta ideaalikieltä, vaan molemmat käsittelevät kieltä ihmisyhteisöjen käytäntöihin kytkeytyneenä elämänalueena. Tämä huomio osoittautuu merkittäväksi, kun tutkitaan Ricœurin ja Wittgensteinin suhdetta fideismiin ja relativismiin.
Asiasanat:uskonnonfilosofia, uskonnollinen kieli, Ludwig Wittgenstein, Paul Ricœur, fideismi, relativismi, kielipeli, diskurssi, arkikielen filosofia, hermeneutiikka