Epäoikeutettu suru ja sosiaalityö. Kirjallisuuskatsaukseen perustuva sisällönanalyysi surun kokemuksista
MYLLYMÄKI, NIINA (2013)
2013
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23781
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23781
Tiivistelmä
Kenneth Doka määrittelee surun epäoikeutetuksi suruksi, jos menetyksen kokenut henkilö ei saa tai voi ilmaista suruaan avoimesti, surra julkisesti tai saa sosiaalista tukea suruunsa. Epäoikeutettu suru on Dokan teorian mukaan mahdollista jakaa kolmeen tyyppiin. Epäoikeutetussa surussa on hänen mukaansa kysymys siitä, että surijan kiintymyssidettä ei tunnisteta, menetystä ei tunnusteta tai itse surijaa ei tunnisteta. Myös surun ilmaisemisen tapa tai kuoleman olosuhteet saattavat aiheuttaa epäoikeutettua surua.
Tässä tutkimuksessa tutkin epäoikeutettua surua artikkeliaineiston pohjalta. Keskityn aineistosta nousevien kokijoiden näkemyksiin. Tutkin, mikä aiheuttaa tai pahentaa ja mikä lieventää tai ehkäisee epäoikeutettua surua. Aineistoni olen koonnut laadullista review-metodia hyödyntämällä ja aineiston analyysissä hyödynnän laadullista sisällönanalyysiä.
Aineistostani nousi viisi pääkategoriaa, jossa tutkimuskysymyksiäni tarkastellaan. Kategoriat ovat epäoikeutetun surun kieltäminen ja tunnistamisen vaikeus; vaikeneminen ja psykososiaalinen kuolema; vaikeat tunteet; viranomaisten toiminta ja sosiaalinen ympäristö. Näissä kaikissa kategorioissa on mahdollisuuksia joko epäoikeutetun surun lievittämiseen ja ehkäisemiseen, tai sen aiheuttamiseen ja vaikeuttamiseen.
Epäoikeutettu suru ei linkity sosiaalityöhön suoraan, mutta aihepiiriltään sen yhdistäminen onnistuu helposti. Kohtaaminen on merkittävä osa sosiaalityötä ja asiakkaiden kohtaamisella autetaan asiakkaita kohtaamaan omia ongelmiaan. Aineiston kokijat kokivat tärkeäksi mahdollisuudet tunteiden tunnistamiseen ja käsittelyyn. Myös vertaistukiryhmät ja rituaalit koettiin merkittäväksi avuksi epäoikeutetusta surusta toipumiseen.
Asiasanat:suru, epäoikeutettu suru, sosiaalityö
Tässä tutkimuksessa tutkin epäoikeutettua surua artikkeliaineiston pohjalta. Keskityn aineistosta nousevien kokijoiden näkemyksiin. Tutkin, mikä aiheuttaa tai pahentaa ja mikä lieventää tai ehkäisee epäoikeutettua surua. Aineistoni olen koonnut laadullista review-metodia hyödyntämällä ja aineiston analyysissä hyödynnän laadullista sisällönanalyysiä.
Aineistostani nousi viisi pääkategoriaa, jossa tutkimuskysymyksiäni tarkastellaan. Kategoriat ovat epäoikeutetun surun kieltäminen ja tunnistamisen vaikeus; vaikeneminen ja psykososiaalinen kuolema; vaikeat tunteet; viranomaisten toiminta ja sosiaalinen ympäristö. Näissä kaikissa kategorioissa on mahdollisuuksia joko epäoikeutetun surun lievittämiseen ja ehkäisemiseen, tai sen aiheuttamiseen ja vaikeuttamiseen.
Epäoikeutettu suru ei linkity sosiaalityöhön suoraan, mutta aihepiiriltään sen yhdistäminen onnistuu helposti. Kohtaaminen on merkittävä osa sosiaalityötä ja asiakkaiden kohtaamisella autetaan asiakkaita kohtaamaan omia ongelmiaan. Aineiston kokijat kokivat tärkeäksi mahdollisuudet tunteiden tunnistamiseen ja käsittelyyn. Myös vertaistukiryhmät ja rituaalit koettiin merkittäväksi avuksi epäoikeutetusta surusta toipumiseen.
Asiasanat:suru, epäoikeutettu suru, sosiaalityö