Parlamentaarisen finanssivalvonnan sääntelyn kehitys
MÄKINEN, JUHA-MATTI (2013)
2013
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23776
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23776
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää Suomen parlamentaarisen finanssivalvonnan sääntelyn kehitystä. Keskeisimpänä mielenkiinnonkohteena on vuonna 2007 tehty muutos, jonka myötä valtiontilintarkastusinstituutio lakkautettiin ja uusi tarkastusvaliokunta aloitti toimintansa. Uudistusta tarkastellaan osana pitkää kehitystä. Tutkimuksessa on käytetty sekä oikeushistoriallista että oikeusdogmaattista metodia.
Perustuslain kolmannen pykälän mukaan eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa ja päättää lisäksi valtiotaloudesta, johon sisältyy myös sen valvonta.Parlamentaarisen finanssivalvonnan perusta on parlamentarismissa.Eduskunnan hallitukseen ja hallintoon kohdistama oikeudellinen ja parlamentaarinen valvonta korostaa sen keskeistä asemaa. Finanssivalta on eduskunnan ehkä tehokkain keino ohjata yhteiskuntaa.Lisäksi eduskunnan budjettivallalla ei olisi suurtakaan merkitystä, jollei se voisi myöhemmin valvoa budjetin noudattamista.
Parlamentaarinen finanssivalvonta on kehittynyt läheisessä suhteessa parlamentaarisen budjettivallan kanssa.Suomalaisen parlamentaarisen finanssivalvonnan juuret ovat peräisin Ruotsin vallan ajalta. Taantuman ja muuttumattomuuden jälkeen järjestelmä alkoi kehittyä Venäjän vallan loppupuoliskolla. Suomen itsenäistymisen myötä säädetyssä perustuslaissa säädettiin valtiointilintarkastajista.Vuonna 1920 toimintansa aloittanut vatitilintarkastajain instituutio toimi aina vuoteen 2007 saakka.Valtiontalouden toimintaympäristö alkoi muuttua merkittävästi 1980-luvulta lähtien: Varsinkin siirtyminenyksityiskohtaisesta resurssiohjauksesta tulosohjaukseen ja talousarviolain uudistaminen asettivat haasteensa jo yli 80 vuotta käytössä olleelle parlamentaarisen finanssivalvonnan järjestelmälle, joten sääntelyä oli ryhdyttävä uudistamaan.
Finanssivalvonnan uudistukset alkoivat 2000-luvun alussa, kun valtiontalouden tarkastusvirasto siirrettiin eduskunnan yhteyteen vuonna 2001. Seuraava vaihe oli kertomusmenettelyn uudistaminen vuonna 2004. Parlamentaarisen finanssivalvonnan organisoinnin uudistus jatkoi tätä sarjaa. Tarkastusvaliokunnan on tarkoitus olla aktiivinen valvoja, jonka tavoitteena on oma-aloitteisesti seurata valtiontalouden ajankohtaisia asioita, kerätä niistä tietoa ja informoida eduskuntaa nopeasti. Valvontaelimen tuominen osaksi valiokuntalaitosta on tehnyt valvontainformaation käsittelystä luontevamman osan eduskunnan toimintaa.
Perustuslain kolmannen pykälän mukaan eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa ja päättää lisäksi valtiotaloudesta, johon sisältyy myös sen valvonta.Parlamentaarisen finanssivalvonnan perusta on parlamentarismissa.Eduskunnan hallitukseen ja hallintoon kohdistama oikeudellinen ja parlamentaarinen valvonta korostaa sen keskeistä asemaa. Finanssivalta on eduskunnan ehkä tehokkain keino ohjata yhteiskuntaa.Lisäksi eduskunnan budjettivallalla ei olisi suurtakaan merkitystä, jollei se voisi myöhemmin valvoa budjetin noudattamista.
Parlamentaarinen finanssivalvonta on kehittynyt läheisessä suhteessa parlamentaarisen budjettivallan kanssa.Suomalaisen parlamentaarisen finanssivalvonnan juuret ovat peräisin Ruotsin vallan ajalta. Taantuman ja muuttumattomuuden jälkeen järjestelmä alkoi kehittyä Venäjän vallan loppupuoliskolla. Suomen itsenäistymisen myötä säädetyssä perustuslaissa säädettiin valtiointilintarkastajista.Vuonna 1920 toimintansa aloittanut vatitilintarkastajain instituutio toimi aina vuoteen 2007 saakka.Valtiontalouden toimintaympäristö alkoi muuttua merkittävästi 1980-luvulta lähtien: Varsinkin siirtyminenyksityiskohtaisesta resurssiohjauksesta tulosohjaukseen ja talousarviolain uudistaminen asettivat haasteensa jo yli 80 vuotta käytössä olleelle parlamentaarisen finanssivalvonnan järjestelmälle, joten sääntelyä oli ryhdyttävä uudistamaan.
Finanssivalvonnan uudistukset alkoivat 2000-luvun alussa, kun valtiontalouden tarkastusvirasto siirrettiin eduskunnan yhteyteen vuonna 2001. Seuraava vaihe oli kertomusmenettelyn uudistaminen vuonna 2004. Parlamentaarisen finanssivalvonnan organisoinnin uudistus jatkoi tätä sarjaa. Tarkastusvaliokunnan on tarkoitus olla aktiivinen valvoja, jonka tavoitteena on oma-aloitteisesti seurata valtiontalouden ajankohtaisia asioita, kerätä niistä tietoa ja informoida eduskuntaa nopeasti. Valvontaelimen tuominen osaksi valiokuntalaitosta on tehnyt valvontainformaation käsittelystä luontevamman osan eduskunnan toimintaa.