Kohti omaa hyvää elämää - kehitysvammaisten nuorten vanhempien käsityksiä itsenäistymisestä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kehitysvammaisten nuorten vanhempien käsityksiä itsenäistymisestä. Perheiden nuoret olivat päättäneet opintonsa noin vuosi sitten ja elivät elämässään vaihetta, johon elämänkaariajattelun mukaisesti sisältyy paljon muutoksia. Tutkimuksessa mukana olevista perheistä toisessa nuori oli palannut takaisin lapsuudenkotiin ja toisessa perheessä nuori oli muuttanut opintojen jälkeen omaan asuntoon. Lähtökohtana tutkimukselle siis oli, että erilaiseen ratkaisuun päätyneiden vanhempien käsityksissä itsenäistymisessä on eroja.

Tutkimuksen kohteena oli kaksi perhettä, jotka asuivat eri puolilla Etelä-Pohjanmaata. Molemmissa perheissä nuorin lapsi oli kehitysvammainen ja oli opiskellut useita vuosia valmentavilla linjoilla kehitysvammaisille tarkoitetussa oppilaitoksessa.

Tutkimus toteutettiin fenomenografisella analyysimenetelmällä, jonka tavoitteena oli etsiä haastateltavien vastauksista käsityksiä kuvaavia ilmaisuja ja muodostaa niistä kategorioita,joiden avulla voitiin muodostaa kuvauksia vanhempien käsityksistä. Tutkimus suoritettiin teemahaastatteluna.

Tutkimustulokset tukevat aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia kehitysvammaisten itsenäistymisestä. Tämän tutkimuksen mukaan vanhemmat voivat vaikuttaa kehitysvammaisten lastensa itsenäistymiseen, joka tulisi huomioida perheen valinnoissa ja toimintatavoissa jo varhaislapsuudessa ja määrätietoisella valmentautumisella mahdollistaa kehitysvammaiselle oman hyvän elämän toteutuminen. Tutkimuksessa ei arvioida eri asumismuotojen paremmuutta, mutta kehitysvammaisen lapsen vanhempien ikääntyessä muutto lapsuudenkodista tulee jossain vaiheessa välttämättömäksi. Yllättäen tapahtuva elämänmuutos ei ole helppo kenellekkään, saati sitten kehitysvammaiselle, joka on usein riippuvainen toisen ihmisen antamasta tuesta.

Tutkimustulosten perusteella vanhempien tulisi saada enemmän ohjausta kehitysvammaisen lapsensa itsenäistymisessä niin, että siitä muodostuisi luonteva osa sekä vanhempien että kehitysvammaisten elämää. Palvelujärjestelmää tulisi kehittää niin, että kehitysvammaisilla ja heidän perheillään olisi enemmän valinnanmahdollisuuksia, jotka tukisivat itsenäisempää elämää.

Asiasanat:kehitysvammaisuus, itsenäistyminen, vanhemmat, fenomenografia, käsitykset