Pitkäaikaissairauksien hoidon itsearviointi kehittämistyön kontekstissa - ACIC-kysely Ylä-Savon terveysasemilla 2010 ja 2012
KAUHANEN, LAURA (2013)
2013
Kansanterveystiede - Public Health
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23772
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23772
Tiivistelmä
Pitkäaikaissairauksien yleistyminen on merkittävä haaste kansanterveydelle Suomessa ja koko maailmassa. Pitkäaikaissairauksien hoito kattaa huomattavan suuren osan terveydenhuollon resursseista. Ylä-Savon alueella vuosina 2010–2012 toimineessa perusterveydenhuollon kehittämiseen tähdänneessä RAMPE-hankkeessa pyrittiin vastaamaan tähän haasteeseen. Hankkeen tavoitteena oli pitkäaikaissairauksien hoidon kehittäminen perusterveydenhuollossa. Kehittämistyön viitekehyksenä käytettiin terveyshyötymallia, ja pitkäaikaissairauksien hoidon toteutusta arvioitiin hankkeessa malliin kuuluvan ACIC-kyselyn avulla.
ACIC-kysely toteutettiin vuosina 2010 ja 2012 Ylä-Savon alueen neljällä terveysasemalla; Iisalmessa, Vieremällä, Kiuruvedellä ja Sonkajärvellä. Kysely toteutettiin arvioimalla erikseen viittä eri pitkäaikaissairausryhmää: Diabetes ja valtimotaudit, masennus ja päihdeongelmat, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, keuhkosairaudet sekä muistisairaudet. Kyselyllä saatiin selville organisaatiotason itsearviointi, eli terveyskeskusten työntekijöiden näkemys, näiden pitkäaikaissairauksien hoidon toteutuksesta. ACIC-kyselyn toteutuksesta kerättiin hankkeen puitteissa kirjallista palautetta. Osana tätä tutkielmaa toteutettiin myös teemahaastatteluja ACIC-kyselyyn osallistuneille.
Tutkielmassa vertaillaan ACIC-kyselyn tuloksia ja niiden kehitystä vuodesta 2010 vuoteen 2012 Ylä-Savon terveysasemien ja arvioitujen pitkäaikaissairausryhmien välillä. Lisäksi tarkastellaan kyselyllä saadun tiedon hyödynnettävyyttä kirjallisten palautteiden ja teemahaastattelujen perusteella. ACIC-kyselyaineistoa analysoitiin laskemalla tulokset kyselyn ohjeiden mukaan, eli aineistosta tuotettiin kuvaileva tilastollinen analyysi. Kirjallisen palautteen ja haastatteluaineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysin mukaisesti.
ACIC-kyselyn tulokset ja niiden kehitys vaihteli eri sairausryhmien ja terveysasemien välillä. Kyselyn tulosten tulkinnassa tulee kuitenkin olla varovainen, sillä kysely perustuu vastaajien subjektiiviseen näkemykseen. Jotta pitkäaikaissairauksien hoidon toteutuksesta saataisiin kattava kokonaiskuva, täytyy ACIC-kyselyn rinnalla käyttää myös muita tietolähteitä. Tutkielman merkittävin tulos on se, että ACIC-kysely saattaa itsessään toimia kehittämisprosessin käynnistävänä ja sitä ylläpitävänä interventiona. Kyselyä tulee hyödyntää nimenomaan kehittämistyön työvälineenä. Se kannattaa ottaa pysyväksi ja säännölliseksi osaksi Ylä-Savon terveysasemien toimintaa, sillä työn kehittäminen on tärkeää työhyvinvoinnin, työviihtyvyyden ja työhön sitoutumisen kannalta.
Asiasanat:pitkäaikaissairaudet, terveyshyötymalli, kehittämishanke, itsearviointi
ACIC-kysely toteutettiin vuosina 2010 ja 2012 Ylä-Savon alueen neljällä terveysasemalla; Iisalmessa, Vieremällä, Kiuruvedellä ja Sonkajärvellä. Kysely toteutettiin arvioimalla erikseen viittä eri pitkäaikaissairausryhmää: Diabetes ja valtimotaudit, masennus ja päihdeongelmat, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, keuhkosairaudet sekä muistisairaudet. Kyselyllä saatiin selville organisaatiotason itsearviointi, eli terveyskeskusten työntekijöiden näkemys, näiden pitkäaikaissairauksien hoidon toteutuksesta. ACIC-kyselyn toteutuksesta kerättiin hankkeen puitteissa kirjallista palautetta. Osana tätä tutkielmaa toteutettiin myös teemahaastatteluja ACIC-kyselyyn osallistuneille.
Tutkielmassa vertaillaan ACIC-kyselyn tuloksia ja niiden kehitystä vuodesta 2010 vuoteen 2012 Ylä-Savon terveysasemien ja arvioitujen pitkäaikaissairausryhmien välillä. Lisäksi tarkastellaan kyselyllä saadun tiedon hyödynnettävyyttä kirjallisten palautteiden ja teemahaastattelujen perusteella. ACIC-kyselyaineistoa analysoitiin laskemalla tulokset kyselyn ohjeiden mukaan, eli aineistosta tuotettiin kuvaileva tilastollinen analyysi. Kirjallisen palautteen ja haastatteluaineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysin mukaisesti.
ACIC-kyselyn tulokset ja niiden kehitys vaihteli eri sairausryhmien ja terveysasemien välillä. Kyselyn tulosten tulkinnassa tulee kuitenkin olla varovainen, sillä kysely perustuu vastaajien subjektiiviseen näkemykseen. Jotta pitkäaikaissairauksien hoidon toteutuksesta saataisiin kattava kokonaiskuva, täytyy ACIC-kyselyn rinnalla käyttää myös muita tietolähteitä. Tutkielman merkittävin tulos on se, että ACIC-kysely saattaa itsessään toimia kehittämisprosessin käynnistävänä ja sitä ylläpitävänä interventiona. Kyselyä tulee hyödyntää nimenomaan kehittämistyön työvälineenä. Se kannattaa ottaa pysyväksi ja säännölliseksi osaksi Ylä-Savon terveysasemien toimintaa, sillä työn kehittäminen on tärkeää työhyvinvoinnin, työviihtyvyyden ja työhön sitoutumisen kannalta.
Asiasanat:pitkäaikaissairaudet, terveyshyötymalli, kehittämishanke, itsearviointi