Pakkopullaa vai rusinoita pullasta? Laadullinen tapaustutkimus Yle Tampereen toimittajien suhteesta sosiaaliseen mediaan.

Abstract

Sosiaalinen media on tullut viime vuosina osaksi toimittajan työtä. Toimittajien suhdetta uusiin palveluihin on kuitenkin tutkittu varsin vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä toimittajien suhtautumisesta sosiaaliseen mediaan ja sen käyttöön sekä erityisesti analysoida kolmen sosiaalisen median käyttäjäprofiilin välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan toimittajien näkökulmasta sosiaalisen median vaikutuksia toimittajan työhön sekä journalismiin nyt ja tulevaisuudessa.

Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jonka kohteena olivat Ylen Tampereen aluetoimituksen toimittajat. Aluetoimitus on ollut mukana sosiaalisessa mediassa vuodesta 2009 ja käyttää virallisesti Facebookia ja Twitteriä. Tutkimusaineisto on kerätty kahdessa eri vaiheessa. Tutkimuksen etnografisessa esitutkimusvaiheessa toimin osallistuvana jäsenenä muutamia kuukausia Ylen Tampereen aluetoimituksessa. Sen aikana tekemieni havaintojen ja kaikille toimittajille lähettämäni sähköpostikyselyn vastausten pohjalta jaoin toimittajat sosiaalisen median käyttötapojen perusteella kolmeen käyttäjätyyppiin: 1) some-aktiiviset, 2) peruskäyttäjät ja 3) some-passiiviset. Varsinaisen tutkimusaineiston keräsin teemahaastattelemalla kahdeksaa kokenutta toimittajaa. Analysoin nauhoittamani ja litteroimani haastattelut laadullisen sisällönanalyysin periaatteita mukaillen.

Tulosten mukaan merkittävin käyttäjätyyppejä yhdistävä tekijä on se, että kaikki käyttäjätyypit ovat valmiita uusien palveluiden vaatimiin muutoksiin työnkuvassa. Peruskäyttäjät ja some-passiiviset kaipaavat kuitenkin lisäkoulutusta sosiaalisen median palveluista ja niiden paremmasta hyödyntämisestä toimittajan työssä. Kaikkien mielestä toimitusten on oltava mukana siellä, missä yleisökin on.

Merkittävimmät erot kolmen käyttäjätyypin välillä ovat palveluiden käytön aktiivisuudessa, käytettävien palveluiden määrässa ja suhteessa yleisöön. Some-aktiivisille sosiaalisen median käyttö on luonnollinen osa työtä ja he tuottavat jatkuvasti sisältöä palveluihin. He haluavat olla hyvin läheisessä kontaktissa yleisöön. Peruskäyttäjille sosiaalisen median käyttö on luontevaa mutta ei jatkuvaa. He eivät aktiivisesti tuota sisältöä, vaan lähinnä seuraavat mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu. Some-passiivisille sosiaalisen median käyttö on satunnaista, mutta kriittistä ja hiukan välinpitämätöntäkin. He käyttävät palveluita pääsääntöisesti juttujen taustatiedon hankintaan ja pitävät etäisyyttä yleisöön.

Tämän tutkimuksen perusteella sosiaalisen median tulo toimittajien työvälineeksi on toimittajien näkökulmasta vain yksi osa muutosten ketjua, johon uudet teknologiat ovat ammattikuntaa ajaneet. Aktiiviset sosiaalisen median palvelujen käyttäjät näkevät tilanteessa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Huoli journalismin luotettavuudesta ja ammattimaisuudesta on kuitenkin yhteinen kaikille käyttäjätyypeille. Sosiaalisen median vaikutuksia perinteisille median jakelukanaville pidetään kuitenkin vielä vähäisinä.

Asiasanat:journalismin murros, sosiaalinen media, tapaustutkimus, Yleisradio