Esimerkki-ihmisenä uutisessa - Toimittajien ja sanomalehtiin haastateltujen näkemyksiä tavallisen ihmisen tehtävästä uutisjutussa
PESONEN, HEIDI (2013)
PESONEN, HEIDI
2013
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23759
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23759
Tiivistelmä
Selvitän pro gradu -tutkielmassani sitä, mitkä piirteet määrittävät sanomalehti-uutisten esimerkki-ihmisiksi nimittämääni haastateltavien joukkoa, mitä esimerkki-ihmiset itse ajattelevat roolistaan jutuissa ja miten se eroaa toimittajien näkemyksestä.
Käsitän esimerkki-ihmiset ominaispiirteiltään yhtenäiseksi ryhmäksi, joka erottuu selkeästi muista tavallisen ihmisen rooleista sanomalehtiuutisissa. Esimerkki-ihmisillä on asiantuntemusta ja henkilökohtaista kokemusta uutisen aiheesta ja siten he valikoituvat edustamaan julkisuudessa laajempaa ihmisjoukkoa, jota kyseinen uutisaihe koskee. He eivät kuitenkaan toimi minkään tietyn yhdistyksen, instanssin tai naapuruston puhemiehenä, eivätkä ole profiloituneet kansalaisaktiiveiksi.
Kartoitin esimerkki-ihmisten ja heistä kirjoittaneiden toimittajien ajatuksia teemahaastatteluin. Lähtökohtana oli kuusi esimerkki-ihmisjuttua kahdesta eri lehdestä. Haastateltaviksi valikoituivat sekä jutuissa esiintyneet ihmiset että juttujen toimittajat. Näin pyrin valottamaan sitä, miten erilaisia tai samanlaisia ovat olleet haastateltavien ja toimittajien odotukset jutunteossa.
Esimerkki-ihmisten motiivit suostua haastateltavaksi lehtijuttuun jakautuivat kahteen luokkaan, joita nimitän esitaistelijoiksi ja esikokijoiksi. Esitaistelijoiden puheessa korostui se, että he eivät tulleet julkisuuteen ajaakseen omaa asiaansa, vaan auttaakseen muita, puhuakseen monien puolesta tai saadakseen monia koskettavan epäkohdan korjattua. Esikokijoita puolestaan motivoi se, että jutun aihe oli heille läheinen ja tärkeä, ja he halusivat kertoa siitä mielipiteitään ja kokemuksiaan.
Toimittajien puheessa esimerkki-ihmiset koettiin joko uutisaiheen merkityksen todistajiksi tai jutun elävöittäjiksi. Yleisemmällä tasolla toimittajat kokivat esimerkkiihmisten käytön perustuvan myös levikin nostamiseen ja asioiden selkiyttämiseen.
Tutkimukseni tulosten perusteella näyttää aiheelliselta pohtia, miten esimerkkiihmisten asiantuntemusta ja halua kertoa mielipiteensä itselleen tärkeistä asioista voisi lehdissä käyttää vielä paremmin hyväksi. Ensimmäinen askel siihen suuntaan on luopuminen tiukasta formaattiajattelusta, jossa esimerkki-ihmiseltä haetaan vain jutun kuvitusta tai tunteenpurkauksia. Toimittajat voisivat ajatella saavansa esimerkkiihmisiltä myös todellisia uutisaihetta koskevia tietoja ja perusteltuja mielipiteitä sekä ideoita ja kysymyksiä, joita toimittaja ei välttämättä ole tullut itse ajatelleeksi.
Asiasanat:Julkisuus, uutisjournalismi, esimerkki-ihminen, teemahaastattelu
Käsitän esimerkki-ihmiset ominaispiirteiltään yhtenäiseksi ryhmäksi, joka erottuu selkeästi muista tavallisen ihmisen rooleista sanomalehtiuutisissa. Esimerkki-ihmisillä on asiantuntemusta ja henkilökohtaista kokemusta uutisen aiheesta ja siten he valikoituvat edustamaan julkisuudessa laajempaa ihmisjoukkoa, jota kyseinen uutisaihe koskee. He eivät kuitenkaan toimi minkään tietyn yhdistyksen, instanssin tai naapuruston puhemiehenä, eivätkä ole profiloituneet kansalaisaktiiveiksi.
Kartoitin esimerkki-ihmisten ja heistä kirjoittaneiden toimittajien ajatuksia teemahaastatteluin. Lähtökohtana oli kuusi esimerkki-ihmisjuttua kahdesta eri lehdestä. Haastateltaviksi valikoituivat sekä jutuissa esiintyneet ihmiset että juttujen toimittajat. Näin pyrin valottamaan sitä, miten erilaisia tai samanlaisia ovat olleet haastateltavien ja toimittajien odotukset jutunteossa.
Esimerkki-ihmisten motiivit suostua haastateltavaksi lehtijuttuun jakautuivat kahteen luokkaan, joita nimitän esitaistelijoiksi ja esikokijoiksi. Esitaistelijoiden puheessa korostui se, että he eivät tulleet julkisuuteen ajaakseen omaa asiaansa, vaan auttaakseen muita, puhuakseen monien puolesta tai saadakseen monia koskettavan epäkohdan korjattua. Esikokijoita puolestaan motivoi se, että jutun aihe oli heille läheinen ja tärkeä, ja he halusivat kertoa siitä mielipiteitään ja kokemuksiaan.
Toimittajien puheessa esimerkki-ihmiset koettiin joko uutisaiheen merkityksen todistajiksi tai jutun elävöittäjiksi. Yleisemmällä tasolla toimittajat kokivat esimerkkiihmisten käytön perustuvan myös levikin nostamiseen ja asioiden selkiyttämiseen.
Tutkimukseni tulosten perusteella näyttää aiheelliselta pohtia, miten esimerkkiihmisten asiantuntemusta ja halua kertoa mielipiteensä itselleen tärkeistä asioista voisi lehdissä käyttää vielä paremmin hyväksi. Ensimmäinen askel siihen suuntaan on luopuminen tiukasta formaattiajattelusta, jossa esimerkki-ihmiseltä haetaan vain jutun kuvitusta tai tunteenpurkauksia. Toimittajat voisivat ajatella saavansa esimerkkiihmisiltä myös todellisia uutisaihetta koskevia tietoja ja perusteltuja mielipiteitä sekä ideoita ja kysymyksiä, joita toimittaja ei välttämättä ole tullut itse ajatelleeksi.
Asiasanat:Julkisuus, uutisjournalismi, esimerkki-ihminen, teemahaastattelu