Asiakaslähtöisyys vanhusten omaishoidon tuen sääntelyssä sosiaalihuollon asiakaslaissa ja omaishoitolaissa
VASTAMAA, TIINA (2013)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VASTAMAA, TIINA
2013
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-27Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on asiakaslähtöisyys vanhusten omaishoidon tuen sääntelyssä. Asiakkaan aseman vahvistaminen eli asiakaslähtöisyys on yksi sosiaalihuollon tärkeimmistä periaatteista, jonka toteutumista pyritään varmistamaan myös lainsäädännön keinoin. Tässä työssä tavoitteena on selvittää, minkälaisista ilmaisuista asiakaslähtöisyys rakentuu vanhusten omaishoidossa sovellettavassa lainsäädännössä.
Suomalaisen vanhuspolitiikan tavoitteena on jo pitkään ollut iäkkään ihmisen mahdollisuus viettää hyvää elämää ja asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Perinteisesti laitoshoitoon perustunutta vanhustenhuoltoa alettiin aikoinaan kehittää avohuoltopainotteiseen suuntaan lähinnä laitoshoidon kalleuden ja hoidettavien asemaan kohdistuneen kritiikin seurauksena. Kotiin järjestettävät palvelut mahdollistivat paitsi iäkkään kotona asumisen myös hänen toimijuutensa ja toimintakykynsä paremman säilymisen.
Omaishoidon tuki on kunnallinen sosiaalipalvelu, joka koostuu rahallisesta hoitopalkkiosta sekä hoidettavalle ja hoitajalle tarjottavista palveluista. Omaishoidon tuen turvin hoidetaan kaikenikäisiä, eriasteisesti vammaisia ja sairaita ihmisiä. Vanhusten hoivassa omaishoidon tuen osuus on hiljalleen kasvanut, ja kunnalle edullisena palveluna sen osuutta pyritään kasvattamaan myös tulevaisuudessa.
Tutkielman aineistona on laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) ja laki omaishoidon tuesta (937/2005). Nämä omaishoidon tuessa yleisesti sovellettavat lait ovat keskeisimpiä myös vanhusten omaishoidon sääntelyssä. Tutkielma edustaa laadullista tutkimusta, jossa aineiston luokittelu tapahtuu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Analyysin tuloksena sekä asiakaslaista että omaishoitolaista muodostui kolme asiakaslähtöisyyttä kuvaavia ilmaisuja sisältävää luokkaa. Asiakaslaissa asiakaslähtöisyys näyttäytyi asiakkaan itsemääräämisen, asiakasta koskevan tiedon ja asiakkaan oikeudellisen suojan luokissa. Omaishoitolaissa asiakaslähtöisyys tuli esiin hoidettavan hyvän, hoidettavan tarpeen sekä hoitajan jaksamisen luokkiin sisältyvissä ilmaisuissa. Lisäksi omaishoitolaista nousi esiin viranomaisen ja omaishoidon tuen asiakaan välistä valta-asetelmaa kuvaavia ilmaisuja.
Lainsäädäntö tukee asiakaslähtöisyyttä niin vanhusten omaishoidossa kuin muissakin sosiaalihuollon palveluissa. Siitä huolimatta asiakaslähtöisyyden toteutuminen käytännön toiminnassa kangertelee. Erityisen ongelmalliseksi asiakaslähtöisyys on osoittautunut laitoshoidossa olevan vanhuksen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta.
Asiasanat: asiakaslähtöisyys, hoiva, omaishoidon tuki, sisällönanalyysi
Suomalaisen vanhuspolitiikan tavoitteena on jo pitkään ollut iäkkään ihmisen mahdollisuus viettää hyvää elämää ja asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Perinteisesti laitoshoitoon perustunutta vanhustenhuoltoa alettiin aikoinaan kehittää avohuoltopainotteiseen suuntaan lähinnä laitoshoidon kalleuden ja hoidettavien asemaan kohdistuneen kritiikin seurauksena. Kotiin järjestettävät palvelut mahdollistivat paitsi iäkkään kotona asumisen myös hänen toimijuutensa ja toimintakykynsä paremman säilymisen.
Omaishoidon tuki on kunnallinen sosiaalipalvelu, joka koostuu rahallisesta hoitopalkkiosta sekä hoidettavalle ja hoitajalle tarjottavista palveluista. Omaishoidon tuen turvin hoidetaan kaikenikäisiä, eriasteisesti vammaisia ja sairaita ihmisiä. Vanhusten hoivassa omaishoidon tuen osuus on hiljalleen kasvanut, ja kunnalle edullisena palveluna sen osuutta pyritään kasvattamaan myös tulevaisuudessa.
Tutkielman aineistona on laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) ja laki omaishoidon tuesta (937/2005). Nämä omaishoidon tuessa yleisesti sovellettavat lait ovat keskeisimpiä myös vanhusten omaishoidon sääntelyssä. Tutkielma edustaa laadullista tutkimusta, jossa aineiston luokittelu tapahtuu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Analyysin tuloksena sekä asiakaslaista että omaishoitolaista muodostui kolme asiakaslähtöisyyttä kuvaavia ilmaisuja sisältävää luokkaa. Asiakaslaissa asiakaslähtöisyys näyttäytyi asiakkaan itsemääräämisen, asiakasta koskevan tiedon ja asiakkaan oikeudellisen suojan luokissa. Omaishoitolaissa asiakaslähtöisyys tuli esiin hoidettavan hyvän, hoidettavan tarpeen sekä hoitajan jaksamisen luokkiin sisältyvissä ilmaisuissa. Lisäksi omaishoitolaista nousi esiin viranomaisen ja omaishoidon tuen asiakaan välistä valta-asetelmaa kuvaavia ilmaisuja.
Lainsäädäntö tukee asiakaslähtöisyyttä niin vanhusten omaishoidossa kuin muissakin sosiaalihuollon palveluissa. Siitä huolimatta asiakaslähtöisyyden toteutuminen käytännön toiminnassa kangertelee. Erityisen ongelmalliseksi asiakaslähtöisyys on osoittautunut laitoshoidossa olevan vanhuksen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta.
Asiasanat: asiakaslähtöisyys, hoiva, omaishoidon tuki, sisällönanalyysi