TERVEYDENHUOLLON SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN TYÖHYVINVOINTI KOETTUNA JA KERROTTUNA
AHOKANGAS, NOORA (2013)
2013
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23750
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23750
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tutkin terveyssosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ja mitä sosiaalityöntekijät kertovat työhyvinvoinnista terveydenhuollon organisaatiossa. Tutkimuksen tarkoituksena oli antaa ääni terveyssosiaalityöntekijöille, sillä tutkimusta tästä näkökulmasta ei ole Suomessa tehty. Tutkimusaineisto koostui 34 terveyssosiaalityöntekijän kirjoittamasta työhyvinvoinnin tarinasta, joista kaksi oli miehiltä ja 32 kappaletta naisilta. Kirjoittajien ikäjakauma oli 32 vuodesta 65 ikävuoteen. Työkokemuksen pituudet vaihtelivat vuodesta neljäänkymmeneen vuoteen.
Tutkielman tutkimusote oli narratiivinen. Analyysi oli kaksivaiheinen. Ensiksi tarinoista tutkittiin sitä, miten kirjoittajat ovat kirjoittaneet tarinansa ja toisekseen, mitä he ovat kirjoittaneet työhyvinvoinnista. Analyysin avulla muodostettiin kolme tyyppitarinaa: tasapainotarinat, vapaustarinat ja uupumistarinat. Tyyppitarinoihin koottiin keskeiset elementit ja sisällöt tarinoista.
Tarinoiden muotoja tutkittaessa selvisi, että tarinoiden pituudet vaikuttivat siihen, kuinka syvällisesti kirjoittaja oli paneutunut työhyvinvoinnin kysymyksiin. Lyhyissä tarinoissa kirjoittajat selittivät lyhyesti työhyvinvointia lisääviä ja vähentäviä tekijöitä, pohtimatta niiden merkitystä omassa elämässään. Pitkissä tarinoissa työhyvinvoinnin kokemuksia oli pohdittu syvällisemmin. Tarinoiden alkuihin ja loppuihin kirjoittajat olivat lisänneet saate- ja loppusanoja.
Tutkimus osoittaa, että terveydenhuollon organisaatiossa toimivilla sosiaalityöntekijöillä esiintyy voimattomuuden, kuormittuneisuuden ja uupumuksen tunteita. Kuormittuneisuuden tunteeseen vaikuttavat ristiriidat työelämässä, ongelmat esimiehen kanssa, vähäiset resurssit työn tekemiseen, organisaation määrittelemä sosiaalityöntekijän rooli, kiire ja aikapaineet, moniongelmaiset asiakkaat ja asiakkaiden kohtalot, yksityiselämän ongelmat ja ammatillinen rooli vapaa-ajalla. Ratkaisuina uuvuttaviin tilanteisiin nähtiin sopiva työn määrä, mahdollisuus perehtyä kunnolla asiakkaiden tilanteisiin, tiivis yhteistyö muiden työntekijöiden kanssa, työyhteisön tuki ja turvallinen ilmapiiri, oman aikataulun suunnittelu ja työn itsenäisyys, siirtyminen sosiaaliviraston puolelta terveydenhuoltoon, tasapaino työ- ja yksityiselämässä, työ- ja yksityiselämän erottaminen, irtiotto vaikeissa asiakastilanteissa ja työpaikan vaihtaminen mikäli työhyvinvoinnin epäkohtiin ei reagoitaisi, esimiehen tuki ja arvostus, työn vaihtelevuus sekä paikalliset ja kansainväliset koulutukset. Itsensä kehittäminen nähtiin mahdollisuutena ja haasteena.
Asiasanat:työhyvinvointi, sosiaalityö, terveydenhuolto, työssä jaksaminen, työn kuormitus, narratiivinen tutkimus
Tutkielman tutkimusote oli narratiivinen. Analyysi oli kaksivaiheinen. Ensiksi tarinoista tutkittiin sitä, miten kirjoittajat ovat kirjoittaneet tarinansa ja toisekseen, mitä he ovat kirjoittaneet työhyvinvoinnista. Analyysin avulla muodostettiin kolme tyyppitarinaa: tasapainotarinat, vapaustarinat ja uupumistarinat. Tyyppitarinoihin koottiin keskeiset elementit ja sisällöt tarinoista.
Tarinoiden muotoja tutkittaessa selvisi, että tarinoiden pituudet vaikuttivat siihen, kuinka syvällisesti kirjoittaja oli paneutunut työhyvinvoinnin kysymyksiin. Lyhyissä tarinoissa kirjoittajat selittivät lyhyesti työhyvinvointia lisääviä ja vähentäviä tekijöitä, pohtimatta niiden merkitystä omassa elämässään. Pitkissä tarinoissa työhyvinvoinnin kokemuksia oli pohdittu syvällisemmin. Tarinoiden alkuihin ja loppuihin kirjoittajat olivat lisänneet saate- ja loppusanoja.
Tutkimus osoittaa, että terveydenhuollon organisaatiossa toimivilla sosiaalityöntekijöillä esiintyy voimattomuuden, kuormittuneisuuden ja uupumuksen tunteita. Kuormittuneisuuden tunteeseen vaikuttavat ristiriidat työelämässä, ongelmat esimiehen kanssa, vähäiset resurssit työn tekemiseen, organisaation määrittelemä sosiaalityöntekijän rooli, kiire ja aikapaineet, moniongelmaiset asiakkaat ja asiakkaiden kohtalot, yksityiselämän ongelmat ja ammatillinen rooli vapaa-ajalla. Ratkaisuina uuvuttaviin tilanteisiin nähtiin sopiva työn määrä, mahdollisuus perehtyä kunnolla asiakkaiden tilanteisiin, tiivis yhteistyö muiden työntekijöiden kanssa, työyhteisön tuki ja turvallinen ilmapiiri, oman aikataulun suunnittelu ja työn itsenäisyys, siirtyminen sosiaaliviraston puolelta terveydenhuoltoon, tasapaino työ- ja yksityiselämässä, työ- ja yksityiselämän erottaminen, irtiotto vaikeissa asiakastilanteissa ja työpaikan vaihtaminen mikäli työhyvinvoinnin epäkohtiin ei reagoitaisi, esimiehen tuki ja arvostus, työn vaihtelevuus sekä paikalliset ja kansainväliset koulutukset. Itsensä kehittäminen nähtiin mahdollisuutena ja haasteena.
Asiasanat:työhyvinvointi, sosiaalityö, terveydenhuolto, työssä jaksaminen, työn kuormitus, narratiivinen tutkimus