Kuka suunnittelee, mitä ja kenelle? Aikuissosiaalityön asiakkaiden palvelusuunnitelmilleen antamia merkityksiä
MARTTI, MARIA (2013)
MARTTI, MARIA
2013
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23747
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23747
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena ovat aikuissosiaalityön asiakkaille laadittavat palvelusuunnitelmat. Tutkielmani aineisto koostuu aikuissosiaalityön asiakkaiden haastatteluista ja tutkimuskysymyksenäni ovat ne merkitykset, joita asiakkaat palvelusuunnitelmilleen ja niiden tekotilanteille antavat ja sitä kautta myös kysymys asiakkaan äänen kuulumisesta palvelusuunnitelmissa.
Tutkimustani taustoittavat näkemykset sosiaalityön asiakaslähtöisyydestä. Omassa tutkimuksessani sitoudun asiakkaan äänen käsitteeseen. Koen, että se paikantuu olennaisemmin työntekijän ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen, kun taas asiakaslähtöisyydellä ymmärrän tarkoitettavan ennemminkin palvelujärjestelmän ominaisuuksia. Toinen sosiaalityön tutkimuksen kenttä, jolla taustoitan omaa tutkimustani, on sosiaalityön dokumentoinnista tehty tutkimus.
Tutkimukseni on laadullista tutkimusta ja analyysimenetelmänäni käytän diskurssianalyysiä. Aineistostani esiin nousevat keskeisimmät merkityssysteemit nimesin yhteistyön diskurssiksi, viranomaislähtöiseksi diskurssiksi ja omien tavoitteiden diskurssiksi. Yhteistyön diskurssissa haastateltavat kuvasivat palvelusuunnitelman tekemistä sosiaalityöntekijän ja asiakkaan yhteistyönä, jossa molemmilla on oma roolinsa. Itse palvelusuunnitelma ymmärrettiin tässä diskurssissa muun muassa luonnollisena osana suunnitelmallista prosessia, konkreettisena lupauksena palveluista ja sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisenä sopimuksena. Yhteistyön diskurssia tuotettiin myös erontekojen kautta tuomalla esiin työhallinnon suunnitelmia järjestelmälähtöisinä suunnitelmina ja ”tuputtamisena”. Viranomaislähtöisessä diskurssissa palvelusuunnitelma ymmärrettiin työntekijän ja hänen edustamansa järjestelmän tarpeista lähtöisin tehtynä asiakirjana. Haastateltavat merkityksellistivät palvelusuunnitelmaa myös tilannekartoituksena, joka paikallistui toisaalta viranomaislähtöiseen, toisaalta omien tavoitteiden diskurssiin. Omien tavoitteiden diskurssissa asiakkaat määrittelivät sitä rajaa, missä määrin heidän henkilökohtaiset suunnitelmansa kuuluvat sosiaalihuollon tietoon ja asiakirjoihin.
Asiasanat:aikuissosiaalityö, asiakaslähtöisyys, asiakkaan ääni, dokumentointi, palvelusuunnitelma, diskurssianalyysi
Tutkimustani taustoittavat näkemykset sosiaalityön asiakaslähtöisyydestä. Omassa tutkimuksessani sitoudun asiakkaan äänen käsitteeseen. Koen, että se paikantuu olennaisemmin työntekijän ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen, kun taas asiakaslähtöisyydellä ymmärrän tarkoitettavan ennemminkin palvelujärjestelmän ominaisuuksia. Toinen sosiaalityön tutkimuksen kenttä, jolla taustoitan omaa tutkimustani, on sosiaalityön dokumentoinnista tehty tutkimus.
Tutkimukseni on laadullista tutkimusta ja analyysimenetelmänäni käytän diskurssianalyysiä. Aineistostani esiin nousevat keskeisimmät merkityssysteemit nimesin yhteistyön diskurssiksi, viranomaislähtöiseksi diskurssiksi ja omien tavoitteiden diskurssiksi. Yhteistyön diskurssissa haastateltavat kuvasivat palvelusuunnitelman tekemistä sosiaalityöntekijän ja asiakkaan yhteistyönä, jossa molemmilla on oma roolinsa. Itse palvelusuunnitelma ymmärrettiin tässä diskurssissa muun muassa luonnollisena osana suunnitelmallista prosessia, konkreettisena lupauksena palveluista ja sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisenä sopimuksena. Yhteistyön diskurssia tuotettiin myös erontekojen kautta tuomalla esiin työhallinnon suunnitelmia järjestelmälähtöisinä suunnitelmina ja ”tuputtamisena”. Viranomaislähtöisessä diskurssissa palvelusuunnitelma ymmärrettiin työntekijän ja hänen edustamansa järjestelmän tarpeista lähtöisin tehtynä asiakirjana. Haastateltavat merkityksellistivät palvelusuunnitelmaa myös tilannekartoituksena, joka paikallistui toisaalta viranomaislähtöiseen, toisaalta omien tavoitteiden diskurssiin. Omien tavoitteiden diskurssissa asiakkaat määrittelivät sitä rajaa, missä määrin heidän henkilökohtaiset suunnitelmansa kuuluvat sosiaalihuollon tietoon ja asiakirjoihin.
Asiasanat:aikuissosiaalityö, asiakaslähtöisyys, asiakkaan ääni, dokumentointi, palvelusuunnitelma, diskurssianalyysi