Nuorten aikuisten odotukset ja kokemukset työ- ja koulutuskokeiluista Kestävät koulutus- ja uravalinnat -projektissa keväällä 2012

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen osallistuneiden nuorten aikuisten omia odotuksia, niiden toteutumista ja kokemuksia toimenpiteestä. Tutkimuksen kohteena olivat nuorten aikuisten subjektiiviset odotukset ja kokemukset. Yleensä työvoimapoliittisilla palveluilla ja toimenpiteillä pyritään helpottamaan nuorten koulutukseen tai työhön pääsyä, kehittämään heidän kykyjään, taitojaan ja valmiuksiaan sekä ehkäisemään ns. syrjäytymistä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sitä, millaisia kykyjä ja taitoja nuoret aikuiset itse odottivat kehittävänsä tai saavansa, kehittyivätkö ne heidän omasta mielestään toimenpiteen aikana, ja miten he kokivat toimenpiteen vaikuttaneen heidän elämäänsä.

Tutkimuksen kohderyhmänä olivat kahteen, Tampereella keväällä 2012 toteutettuun työ- ja koulutuskokeiluun (TYKO) osallistuneet nuoret aikuiset (17–26-vuotiaat). Työ- ja koulutuskokeilut olivat osa Kestävät koulutus- ja uravalinnat -projektia, jonka tavoitteena on ohjata nuoria ammatinvalinnassa ja hakeutumaan koulutukseen. Kokeilut toteutettiin hoitoalalle ja tekniikan alalle. Tutkimuksessa käytettiin aineisto- ja metoditriangulaatiota monipuolisemman kuvauksen saamiseksi. Aineistonkeruu toteutettiin kysely- ja teemahaastattelumenetelmillä kolmessa vaiheessa: kokeilujen alussa, lopussa ja jälkeen. Aineistoja vertailtiin ja tarkasteltiin laadullisella sisällönanalyysillä tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi. Käsitteinä tutkimuksessa käytettiin nuorten siirtymävaiheiden, ”elämänhallinnan taitojen”, marginaalin ja motivaation käsitteitä.

Tuloksissa ilmeni, että nuorten aikuisten odotukset työ- ja koulutuskokeiluja kohtaan vastasivat hyvin sitä, mitä toimenpiteellä tavoiteltiin; he halusivat tutustua aloihin, selvittää alan sopivuuden itselle, oppia uusia taitoja sekä selkeyttää tulevaisuudensuunnitelmiaan. Nämä odotukset toteutuivatkin TYKO-jaksoilla erittäin hyvin. Elämänhallinnan- tai opiskelutaitoja harva nuorista aikuisista odotti kehittävänsä jaksolla. Joiltain osin nämä odotukset jopa ylittyivät.

Monella kokeiluun osallistuneella oli jo ennen jaksoa ollut paljon motivaatiota hakea alan koulutukseen. Joidenkin TYKO-jaksolaisten tulevaisuudensuunnitelmat olivat puolestaan melko epämääräisiä jo ennen kokeilujaksoa ja vielä sen jälkeenkin. Hoitoalan jaksolla olleet selvensivät tulevaisuudensuunnitelmiaan ja paransivat sosiaalisia taitojaan enemmän kuin tekniikan jaksolla olleet. Hoitoalan jakson osallistujat olivat koulutussuuntautuneempia kuin tekniikan alan osallistujat. Haastatteluista ilmeni, että tekniikan alan jaksolaisilla oli taustalla ns. ”kouluallergiaa” ja he tavoittelivat ensisijaisesti ammattia tai työtä. Koulutusta pidettiin pakkona, välineenä tai sitä haluttiin välttää. Sukupuoli ja ikä vaikuttivat kokemuksiin TYKO-jaksoista, ja ne jakoivat osallistujia myös koulutusmotivaation ja työsuuntautuneisuuden osalta.

Työ- ja koulutuskokeiluja voidaan pitää onnistuneena keinona ohjata ja valmentaa nuoria aikuisia koulutukseen. Kokeilujen kohderyhmää tulisi kuitenkin tarkentaa tai jatkossa kokeiluja voisi räätälöidä erityyppisille ryhmille. Niille, joilla oli motivaatiota jo ennestään, kokeilu varmisti sopivuuden alalle ja antoi lisämotivaatiota. Osalle se antoi mielekästä tekemistä, arkirutiineja ja sosiaalisia kontakteja. Nuorten ns. syrjäytymisen ehkäisyyn kokeilut eivät yksinään riitä.

Asiasanat:nuorten syrjäytyminen, nuorten siirtymät, nuorisotyöttömyys, työvoimapoliittiset toimenpiteet, nuorisoprojektit, koulutuspolut, elämänhallinta