Meristrategiadirektiivin ensimmäisen vaiheen toimeenpanon vaikutukset meriliikennesektorin ympäristösääntelyyn Suomenlahdella
HYVÄRINEN, NOORA (2013)
2013
Ympäristöpolitiikka ja aluetiede - Environmental and Regional Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23734
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23734
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten meristrategiadirektiivin ensimmäisen vaiheen toimeenpano vaikuttaa Suomenlahden meriliikennesektorin ympäristösääntelyyn. Tutkielman aineisto on kerätty analysoimalla asiantuntijahaastatteluita.
Meristrategiadirektiivi on Euroopan unionin vuonna 2008 säätämä direktiivi, joka antaa EU:n jäsenvaltioille meriympäristön tilaa koskevia velvoitteita. Meristrategiadirektiivin tavoitteena on meriympäristön hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä. Meristrategiadirektiivin ensimmäisen vaiheen toimeenpano on Suomessa saatettu loppuun vuonna 2012.
Itämeren alueella on historiallisesti vahvoja, ympäristöä koskevia sopimusjärjestelyjä ja ympäristölainsäädäntöä. Itämeren kriittinen tila on nostanut kysmyksen merialueen hyvinvoinnin kansainväliseksi ongelmaksi. Euroopan unioni on vasta viime vuosina aktivoitunut meri- ja ympäristöpolitiikassa. Koska kahdeksan yhdeksästä Itämeren rannikkovaltiosta on myös EU.n jäsenvaltioita, kiinnostaa Itämeren hyvinvointi myös EU:ta. EU:n aktivoituminen Itämeripolitiikassa tuo mukanaan kiinnostavan näkökulman kansainvälisen meriliikennesektorin toimintaan, jossa alueellisesti vahvaa lainsäädäntöä ei pidetä tämän elinkeinon kannalta positiivisena asiana. Euroopan unionin ympäristösääntely vahvistaa alueellisen hallinan tasoa, jossa aikaisemmin on luotu lähinnä suosituksia eikä sitovaa sääntelyä.
Meristrategiadirektiivi on yksi merkki EU:n aktivoitumisesta meripolitiikassa. Meristrategiadirektiivi tuo mukanaan positiivisia vaikutuksia kuten kokonaiskuvan sääntelyn suunnasta sekä yhteiset tavoitteet Itämeren ympäristönsuojelulle. Asiantuntijat toivovat meristrategiadirektiivin toimivan ohjaavana suunnitelmana, joka kertoo mitä asioita tämän merialueen suojelussa priorisoidaan. Positiivisista vaikutuksista huolimatta direktiivi näyttää kuitenkin olevan heikko ohjauskeino useiden muiden velvoittavien ohjauskeinojen rinnalla. Direktiivin ei nähdä luovan sitovaa sääntelyä tälle sektorille.
Suomessa on direktiivin vaikutuksista esiintynyt sektorikohtaisia tulkintaeroja. Direktiiviä pidetään yleisesti ympäristöpuolen lainsäädäntönä, jolla ei nähdä olevan merkittäviä vaikutuksia liikennesektorille. Direktiivin toimeenpanoa koordinoidaan ympäristöhallinnosta ja direktiivin rooli tulevaisuudessa on siitä kiinni, kuinka laaja-alaisesti sitä toimeenpannaan muillakin hallinnonaloilla.
Asiasanat:Itämeri, ympäristöpolitiikka, meriliikennesektori, monitasohallinta, Euroopan unioni
Meristrategiadirektiivi on Euroopan unionin vuonna 2008 säätämä direktiivi, joka antaa EU:n jäsenvaltioille meriympäristön tilaa koskevia velvoitteita. Meristrategiadirektiivin tavoitteena on meriympäristön hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä. Meristrategiadirektiivin ensimmäisen vaiheen toimeenpano on Suomessa saatettu loppuun vuonna 2012.
Itämeren alueella on historiallisesti vahvoja, ympäristöä koskevia sopimusjärjestelyjä ja ympäristölainsäädäntöä. Itämeren kriittinen tila on nostanut kysmyksen merialueen hyvinvoinnin kansainväliseksi ongelmaksi. Euroopan unioni on vasta viime vuosina aktivoitunut meri- ja ympäristöpolitiikassa. Koska kahdeksan yhdeksästä Itämeren rannikkovaltiosta on myös EU.n jäsenvaltioita, kiinnostaa Itämeren hyvinvointi myös EU:ta. EU:n aktivoituminen Itämeripolitiikassa tuo mukanaan kiinnostavan näkökulman kansainvälisen meriliikennesektorin toimintaan, jossa alueellisesti vahvaa lainsäädäntöä ei pidetä tämän elinkeinon kannalta positiivisena asiana. Euroopan unionin ympäristösääntely vahvistaa alueellisen hallinan tasoa, jossa aikaisemmin on luotu lähinnä suosituksia eikä sitovaa sääntelyä.
Meristrategiadirektiivi on yksi merkki EU:n aktivoitumisesta meripolitiikassa. Meristrategiadirektiivi tuo mukanaan positiivisia vaikutuksia kuten kokonaiskuvan sääntelyn suunnasta sekä yhteiset tavoitteet Itämeren ympäristönsuojelulle. Asiantuntijat toivovat meristrategiadirektiivin toimivan ohjaavana suunnitelmana, joka kertoo mitä asioita tämän merialueen suojelussa priorisoidaan. Positiivisista vaikutuksista huolimatta direktiivi näyttää kuitenkin olevan heikko ohjauskeino useiden muiden velvoittavien ohjauskeinojen rinnalla. Direktiivin ei nähdä luovan sitovaa sääntelyä tälle sektorille.
Suomessa on direktiivin vaikutuksista esiintynyt sektorikohtaisia tulkintaeroja. Direktiiviä pidetään yleisesti ympäristöpuolen lainsäädäntönä, jolla ei nähdä olevan merkittäviä vaikutuksia liikennesektorille. Direktiivin toimeenpanoa koordinoidaan ympäristöhallinnosta ja direktiivin rooli tulevaisuudessa on siitä kiinni, kuinka laaja-alaisesti sitä toimeenpannaan muillakin hallinnonaloilla.
Asiasanat:Itämeri, ympäristöpolitiikka, meriliikennesektori, monitasohallinta, Euroopan unioni