Kreikan kriisi hallinnollisena ongelmana: Jälkistrukturalistinen analyysi Kreikan talouskriisin ratkaisupyrkimysten tuottamasta valtiollisen vallan transformaatiosta
SALONEN, SANTERI (2013)
2013
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23723
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23723
Tiivistelmä
Pro gradu -työssäni tarkastelen vuoden 2009 lopulla kärjistynyttä Kreikan talouskriisiä ja sen ensimmäisiä ratkaisupyrkimyksiä keväällä 2010. Tutkimukseni taustalla on konstruktivistinen taustaoletus: poliittiset toimijat tuottavat omalla toiminnallaan sen merkitysten systeemin, joka tekee toiminnasta mielekästä ja jonka avulla toimintaa voidaan arvioida. Sovellan tutkielmassani jälkistrukturalistista teoriaa ja erityisesti Michel Foucault´n myöhäisteoretisointia eurooppalaisen hallinnon historiallisesta rakentumisesta nykyiseen muotoonsa. Tutkielmassani huomion kohteena on kriisin ratkaisuun liittyvä hallinnollisen tilan muutos.
Jälkistrukturalistinen tutkimusote ja laaja-alainen diskurssiteoria tarkoittavat, että tutkimuskohteena oleva kriisidiskurssi ymmärretään konstituoivana voimana. Tutkielmani kannalta jälkistrukturalistinen diskurssianalyysi viittaa tapaan analysoida aineistoa vain suhteessa aineiston sisäiseen merkityssysteemiin ulkopuolisen todellisuuden sijaan. Toteutan tutkielmani analysoimalla kriisin ratkaisun tiimoilta tuotettuja hallinnollisia dokumentteja. Näistä keskeisin on keväällä 2010 IMF:n, Euroopan komission ja EKP:n muodostaman troikan intervention seurauksena tuotettu Kreikan sopeutusohjelman ensimmäinen raportti. Lisäksi syvennän analyysiä käyttämällä hyväksi muita talouskriisin ratkaisun kannalta keskeisten auktoriteettien tuottamia dokumentteja.
Pyrin analyysissäni vastaamaan muun muassa kysymyksiin siitä, miten Kreikan kriisi tuotetaan valtioiden rajat ylittäväksi hallinnolliseksi ongelmaksi sekä miten ja kenelle diskurssi tuottaa merkittävän poliittisen toimijuuden. Analyysin pohjalta Kreikan kriisin ratkaisu näyttäisi perustuvan ymmärrykseen kriisistä sisäsyntyisenä, euroalueesta ja maailmantaloudesta irrallisena tapahtumana. Kriisin synty selittyy Kreikkaa sekä paikallisettä keskushallinnon tasolla piinanneella huonolla hallinnolla. Näin Kreikan hallinto muodostuu kurinpidon keinoin muokattavaksi objektiksi.
Analyysin perusteella voidaan myös todeta, että sopeutusohjelmaan liittyvät rakenteelliset reformit rajaavat suvereenista tilasta auktoriteettinsä saavien toimijoiden valtaa lisäten samalla rahataloudellisten toimijoiden resursseja. Pyrkimyksenä on eliminoida sopeutusohjelmaan liittyvien toimien politisoituminen sekä rakenteellistaa taloustieteelliseen tietoon ja parhaisin käytäntöihin perustuva vallankäyttö. Jäsenvaltioiden tehtäväksi jää asiantuntijatietoon perustuvien politiikkojen omaksuminen ja säätäminen suhteessa jäsenvaltion paikallisiin erityisolosuhteisiin. Samalla kriisidiskurssi näyttäisi olevan kykenemätön huomiomaan mahdollisia sopeutusohjelman poliittisia uhkia tai arvioimaan sopeutusohjelmaan liittyvien politiikkojen tehokkuutta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.
Jälkistrukturalistinen tutkimusote ja laaja-alainen diskurssiteoria tarkoittavat, että tutkimuskohteena oleva kriisidiskurssi ymmärretään konstituoivana voimana. Tutkielmani kannalta jälkistrukturalistinen diskurssianalyysi viittaa tapaan analysoida aineistoa vain suhteessa aineiston sisäiseen merkityssysteemiin ulkopuolisen todellisuuden sijaan. Toteutan tutkielmani analysoimalla kriisin ratkaisun tiimoilta tuotettuja hallinnollisia dokumentteja. Näistä keskeisin on keväällä 2010 IMF:n, Euroopan komission ja EKP:n muodostaman troikan intervention seurauksena tuotettu Kreikan sopeutusohjelman ensimmäinen raportti. Lisäksi syvennän analyysiä käyttämällä hyväksi muita talouskriisin ratkaisun kannalta keskeisten auktoriteettien tuottamia dokumentteja.
Pyrin analyysissäni vastaamaan muun muassa kysymyksiin siitä, miten Kreikan kriisi tuotetaan valtioiden rajat ylittäväksi hallinnolliseksi ongelmaksi sekä miten ja kenelle diskurssi tuottaa merkittävän poliittisen toimijuuden. Analyysin pohjalta Kreikan kriisin ratkaisu näyttäisi perustuvan ymmärrykseen kriisistä sisäsyntyisenä, euroalueesta ja maailmantaloudesta irrallisena tapahtumana. Kriisin synty selittyy Kreikkaa sekä paikallisettä keskushallinnon tasolla piinanneella huonolla hallinnolla. Näin Kreikan hallinto muodostuu kurinpidon keinoin muokattavaksi objektiksi.
Analyysin perusteella voidaan myös todeta, että sopeutusohjelmaan liittyvät rakenteelliset reformit rajaavat suvereenista tilasta auktoriteettinsä saavien toimijoiden valtaa lisäten samalla rahataloudellisten toimijoiden resursseja. Pyrkimyksenä on eliminoida sopeutusohjelmaan liittyvien toimien politisoituminen sekä rakenteellistaa taloustieteelliseen tietoon ja parhaisin käytäntöihin perustuva vallankäyttö. Jäsenvaltioiden tehtäväksi jää asiantuntijatietoon perustuvien politiikkojen omaksuminen ja säätäminen suhteessa jäsenvaltion paikallisiin erityisolosuhteisiin. Samalla kriisidiskurssi näyttäisi olevan kykenemätön huomiomaan mahdollisia sopeutusohjelman poliittisia uhkia tai arvioimaan sopeutusohjelmaan liittyvien politiikkojen tehokkuutta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.