Monikasvoinen vampyyri: Vampyyrin kulttuuriset representaatiot elokuvissa
KUUKASJÄRVI, LEENA (2013)
2013
Mediakulttuuri - Media Culture
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23716
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23716
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee vampyyrien kulttuurisia representaatioita erityisesti elokuvissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten vampyyrien representaatiot ovat muuttuneet ajan kuluessa ja miten vampyyrit on representoitu fyysisinä ja henkisinä olentoina sekä kulttuurisina toimijoina. Taustalla on ajatus, että ihmiselle vampyyri on fiktiivinen kulttuurinen Toinen, jonka kautta ihminen voi reflektoida itseään rajoittumatta liikaa reaalitodellisuuteen.
Tärkeimmät lähdeteokseni työn teoriaosuudessa ovat Nina AeurbachinOur Vampires, Ourselves(1995),Ken GelderinReading the Vampire(1994),Tim KanenThe Changing Vampire of Film and Television: A Critical Study of the Growth of a Genre(2006) sekäGordon J. MeltoninVampire Book: The Encyclopedia of the Undead(1999).Tutkimusotteeni aineistoon on kulttuurintutkimuksellinen ja kvalitatiivinen.
Vampyyrit representoitiin aluksi kauhuelokuvissa pahansuopaisina ja kielletyn eroottisina antagonisteina, jotka uhkasivat kulttuurista järjestystä ja joiden tuhoamisella vahvistettiin yhteiskunnallista järjestystä. 1970- ja 1980-luvulta lähtien vampyyrien representaatiot monipuolistuivat. Hahmoa alettiin esittää muunakin kuin yliluonnollisena, epäkuolleena, sieluttomana ja moraalittomana eurooppalaissyntyisenä aatelisena. Yliluonnollisen vampyyrin rinnalle tuli spekulatiivisessa fiktiossa ja toimintaelokuvissa maallinen, elävä ja geneettisesti uudeksi lajiksi muuntunut vampyyri, jonka olemassaoloa on perusteltu tieteellisesti.Tällainen vampyyri haastaa lajina ihmisen hallitsevan aseman suhteessa muihin lajeihin.
Vampyyrit on yleensä sijoitettu ihmisyhteisössä marginaaliin, mutta joskus ne esitetään myös yhteiskunnassa valtaa pitävinä, kuten liikeyritysten tai tieteen johtohahmoina. Vampyyri alettiin esittää myös sympaattisena protagonistina, joka jollakin tavalla pohtii toimintansa moraalia etenkin ihmisten tappamisen suhteen. Draamaelokuvissa romanttinen vampyyri on usein esitetty ihannepuolisona, joka kykenee tekemään rakastetustaan kuolemattoman ja jonka kanssa rakkaus voi olla ikuista.
Ihminen on reflektoinut vampyyrin avulla itseään, kuolevaisuuttaan, asemaansa maailmassa, maailmankuvaansa, kulttuurisia normeja, yhteiskuntaa, ihannepuolisoa, rakkautta ja moraalia. Vampyyriä on käytetty vahvistamaan vallitsevaa kulttuuria kahdella tavalla: 1) tuhoamalla kapinallinen vampyyri ja 2) esittämällä vampyyri konservatiivisena menestyjänä tai rakastajana. Hahmossa on kuitenkin potentiaalia olla vielä enemmän kulttuuria kyseenalaistava ja kritisoiva.
Mahdollisia jatkotutkimusaiheita voisi olla laajempi vampyyrin eksistentialistisen filosofian tarkastelu sekä sen tutkiminen tarkemmin, millaisia ideologioita vampyyrirepresentaatioiden kautta esitetään ja pyritään vahvistamaan tai heikentämään.
Asiasanat: vampyyri, representaatio, elokuva, Toinen, toiseus, kulttuuri, moraali
Tärkeimmät lähdeteokseni työn teoriaosuudessa ovat Nina AeurbachinOur Vampires, Ourselves(1995),Ken GelderinReading the Vampire(1994),Tim KanenThe Changing Vampire of Film and Television: A Critical Study of the Growth of a Genre(2006) sekäGordon J. MeltoninVampire Book: The Encyclopedia of the Undead(1999).Tutkimusotteeni aineistoon on kulttuurintutkimuksellinen ja kvalitatiivinen.
Vampyyrit representoitiin aluksi kauhuelokuvissa pahansuopaisina ja kielletyn eroottisina antagonisteina, jotka uhkasivat kulttuurista järjestystä ja joiden tuhoamisella vahvistettiin yhteiskunnallista järjestystä. 1970- ja 1980-luvulta lähtien vampyyrien representaatiot monipuolistuivat. Hahmoa alettiin esittää muunakin kuin yliluonnollisena, epäkuolleena, sieluttomana ja moraalittomana eurooppalaissyntyisenä aatelisena. Yliluonnollisen vampyyrin rinnalle tuli spekulatiivisessa fiktiossa ja toimintaelokuvissa maallinen, elävä ja geneettisesti uudeksi lajiksi muuntunut vampyyri, jonka olemassaoloa on perusteltu tieteellisesti.Tällainen vampyyri haastaa lajina ihmisen hallitsevan aseman suhteessa muihin lajeihin.
Vampyyrit on yleensä sijoitettu ihmisyhteisössä marginaaliin, mutta joskus ne esitetään myös yhteiskunnassa valtaa pitävinä, kuten liikeyritysten tai tieteen johtohahmoina. Vampyyri alettiin esittää myös sympaattisena protagonistina, joka jollakin tavalla pohtii toimintansa moraalia etenkin ihmisten tappamisen suhteen. Draamaelokuvissa romanttinen vampyyri on usein esitetty ihannepuolisona, joka kykenee tekemään rakastetustaan kuolemattoman ja jonka kanssa rakkaus voi olla ikuista.
Ihminen on reflektoinut vampyyrin avulla itseään, kuolevaisuuttaan, asemaansa maailmassa, maailmankuvaansa, kulttuurisia normeja, yhteiskuntaa, ihannepuolisoa, rakkautta ja moraalia. Vampyyriä on käytetty vahvistamaan vallitsevaa kulttuuria kahdella tavalla: 1) tuhoamalla kapinallinen vampyyri ja 2) esittämällä vampyyri konservatiivisena menestyjänä tai rakastajana. Hahmossa on kuitenkin potentiaalia olla vielä enemmän kulttuuria kyseenalaistava ja kritisoiva.
Mahdollisia jatkotutkimusaiheita voisi olla laajempi vampyyrin eksistentialistisen filosofian tarkastelu sekä sen tutkiminen tarkemmin, millaisia ideologioita vampyyrirepresentaatioiden kautta esitetään ja pyritään vahvistamaan tai heikentämään.
Asiasanat: vampyyri, representaatio, elokuva, Toinen, toiseus, kulttuuri, moraali