Ilmastoperhe-projektilla kohti vähähiilistä arkea - tapaus ympäristökansalaisuuden vahvistamisesta
JÄRVILEHTO, SUSANNA (2013)
2013
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-04-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23706
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23706
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Tampereella toteutettua Ilmastoperhe-projektia tapauksena ympäristökansalaisuuden vahvistamisesta. Ilmastopolitiikan toimeenpanossa paikallishallinto on tunnistanut asukkaiden roolin päästövähennyksien tavoittelussa. Yhteiskuntatieteilijät ovat laajasti sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii sosiaalista ja kulttuurista muutosta. Lisäksi hallinnon ja talouden sekä kansalaisyhteiskunnan diskursseissa on alkanut vahvistua ympäristökansalaisuuden käsite.
Ympäristökansalaisuus on vapaaehtoista, aktiivista ja vastuullista yksilön ympäristöpoliittista toimijuutta, jota tässä tutkimuksessa tarkastellaan arjen ja yksityisen elämän piirin kautta.
Samalla, kun osallistujien kokemuksia projektista ja sen vaikuttavuudesta tuodaan esille, saadaan ymmärrystä siitä millaisia keinoja ja mahdollisuuksia perheillä on toimia ilmastonmuutoksen hillinnän puolesta. Tämä luo kuvaa siitä, millaista on arjen ympäristökansalaisuus nyt ja miten se suhteutuu ympäristökansalaisuudesta käytyyn tieteelliseen keskusteluun ja määritelmiin. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen perheen haastatteluista.
Ympäristökansalaisuudesta eritellään kolme muotoa: ympäristötietoisuus, ympäristötoimijuus ja ympäristövastuullisuus. Näiden teemojen kautta ympäristökansalaisuuden käsitettä operationalisoidaan aineiston analyysivälineeksi.
Projektissa osallistujia kannustettiin arvioimaan ja muuttamaan tehtyjä päätöksiä kuten asumismuotoa, sekä jokapäiväisiä arkirutiineja kuten ruokavalintoja. Apuvälineenä arjen toiminnoista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen konkretisoimiseen käytettiin hiilijalanjälkimittausta. Muutosten kannustamiseksi tarjottiin käytännöllistä asiantuntijatietoa, uusia taitoja sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden tukea.
Aineiston perusteella esitän, että hyvät ilmastoystävälliset käytännöt otetaan helpommin vastaan, jos ne sopivat olemassa olevaan elämäntapaan ja ovat tarpeeksi pieniltä tuntuvia muutoksia perheen arkeen. Sellaiset muutokset, jotka tukivat perheen arjen sujuvuutta, olivat mielekkäitä. Hiilijalanjälkimittaus osoittautui heikoksi välineeksi motivoida toimijuutta, mutta se toi myös selvyyttä arkisten toimien aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen havaitsemiseen.
Ympäristökansalaisuutta tukevat sellaiset ohjeet ja neuvot, jotka eivät ole ristiriidassa vallitseviin normeihin ja kulttuurisesti jaettuihin merkityksiin. Projektin yhtenä tavoitteena oli vahva vertaisviestintä sekä perheiden kesken että heidän muissa sosiaalisissa verkostoissaan. Aineistossa tuli selkeästi esille, ettei vertaisviestintä ole neutraalia vaan siihen sisältyy monenlaisia haasteita. Riskinä on leimaantuminen tai toisten yläpuolelle asettuminen.
Ympäristökansalaisuuden yksityisen piirin korostaminen on tämän aineiston valossa perusteltua. Ilmastoperheet kokivat, että arjen teot ovat tärkeitä ja vaikuttavia. Vastuullisuus ei noussut tekojen taustalta esille voimakkaasti, vaan ilmastomyönteiset valinnat yhdistettiin hyödyllisyyteen ja perheen hyvinvointiin.
Asiasanat: asukasprojekti, ilmastonmuutos, ilmastoneuvonta, osallistuminen, yhteisöllisyys, ympäristökansalaisuus, ympäristövastuullisuus
Ympäristökansalaisuus on vapaaehtoista, aktiivista ja vastuullista yksilön ympäristöpoliittista toimijuutta, jota tässä tutkimuksessa tarkastellaan arjen ja yksityisen elämän piirin kautta.
Samalla, kun osallistujien kokemuksia projektista ja sen vaikuttavuudesta tuodaan esille, saadaan ymmärrystä siitä millaisia keinoja ja mahdollisuuksia perheillä on toimia ilmastonmuutoksen hillinnän puolesta. Tämä luo kuvaa siitä, millaista on arjen ympäristökansalaisuus nyt ja miten se suhteutuu ympäristökansalaisuudesta käytyyn tieteelliseen keskusteluun ja määritelmiin. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen perheen haastatteluista.
Ympäristökansalaisuudesta eritellään kolme muotoa: ympäristötietoisuus, ympäristötoimijuus ja ympäristövastuullisuus. Näiden teemojen kautta ympäristökansalaisuuden käsitettä operationalisoidaan aineiston analyysivälineeksi.
Projektissa osallistujia kannustettiin arvioimaan ja muuttamaan tehtyjä päätöksiä kuten asumismuotoa, sekä jokapäiväisiä arkirutiineja kuten ruokavalintoja. Apuvälineenä arjen toiminnoista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen konkretisoimiseen käytettiin hiilijalanjälkimittausta. Muutosten kannustamiseksi tarjottiin käytännöllistä asiantuntijatietoa, uusia taitoja sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden tukea.
Aineiston perusteella esitän, että hyvät ilmastoystävälliset käytännöt otetaan helpommin vastaan, jos ne sopivat olemassa olevaan elämäntapaan ja ovat tarpeeksi pieniltä tuntuvia muutoksia perheen arkeen. Sellaiset muutokset, jotka tukivat perheen arjen sujuvuutta, olivat mielekkäitä. Hiilijalanjälkimittaus osoittautui heikoksi välineeksi motivoida toimijuutta, mutta se toi myös selvyyttä arkisten toimien aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen havaitsemiseen.
Ympäristökansalaisuutta tukevat sellaiset ohjeet ja neuvot, jotka eivät ole ristiriidassa vallitseviin normeihin ja kulttuurisesti jaettuihin merkityksiin. Projektin yhtenä tavoitteena oli vahva vertaisviestintä sekä perheiden kesken että heidän muissa sosiaalisissa verkostoissaan. Aineistossa tuli selkeästi esille, ettei vertaisviestintä ole neutraalia vaan siihen sisältyy monenlaisia haasteita. Riskinä on leimaantuminen tai toisten yläpuolelle asettuminen.
Ympäristökansalaisuuden yksityisen piirin korostaminen on tämän aineiston valossa perusteltua. Ilmastoperheet kokivat, että arjen teot ovat tärkeitä ja vaikuttavia. Vastuullisuus ei noussut tekojen taustalta esille voimakkaasti, vaan ilmastomyönteiset valinnat yhdistettiin hyödyllisyyteen ja perheen hyvinvointiin.
Asiasanat: asukasprojekti, ilmastonmuutos, ilmastoneuvonta, osallistuminen, yhteisöllisyys, ympäristökansalaisuus, ympäristövastuullisuus