Mitä työhyvinvoinnilla ymmärretään? Diskurssianalyyttinen tutkimus työhyvinvoinnin -käsitteestä
ALM, ESA (2013)
ALM, ESA
2013
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23701
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23701
Tiivistelmä
Työhyvinvointi on Suomen mediassa tällä hetkellä hyvin puhuttu aihe ja myös tutkimuksen kannalta siksi mielenkiintoinen. Tämä tutkimus keskittyytyöhyvinvointi– käsitteen ymmärtämiseen ja määrittelyyn, koska ko. käsitteen merkityksestä ollaan niin montaa eri mieltä. Tutkimuksen aineistona ja runkona olivat valtion työntekijöiden piirissä tehty kysely työhyvinvointi – käsitteen ymmärtämisestä ja eri organisaatioiden määritelmät työhyvinvoinnista sekä näiden kahden aineiston välinen vertailu. Tutkimus on aineistolähtöinen, mutta sen tuloksia peilataan myös kolmen eri teorian kautta. Tutkimusmenetelminä ovat englantilaisen koulukunnan diskurssianalyysi ja Laclaun ja Mouffen diskurssianalyysi (diskurssiteoria). Tutkimuksen tulokset tiivistyivät lopulta yhdeksään eri tulkintarepertuaariin, joita sitten verrattiin työhyvinvoinnin määritelmiin, joita poimittiin mm. netistä 21. Työntekijöiden käsitykset työhyvinvoinnista osoittautuivat sopivan paremmin yhteen työhyvinvoinnin määrittelyjen kanssa kuin alun perin odotuksena oli, mutta erojakin oli. Lisäksi työhyvinvointi käsitteen sisällön tulkintaan vaikuttaa paljon se, millä tasolla siitä puhutaan. Onko kyseessä, työntekijä-, organisaatio- vai yhteiskunnallinen taso? Näillä eri tasoilla työhyvinvoinnista puhutaan eri tavalla ja yleensä kunkin tason omasta hyötynäkökulmasta. Esimerkiksi yhteiskunnan tasolla työhyvinvointidiskurssiin liittyy myös osittainen pyrkimys toteuttaa työurien pidennystä ja eläkeiän pidentämistä sen avulla. Tämä tutkimus lähestyy ongelmaa lähinnä työntekijän näkökulmasta. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että työhyvinvointia tulisi toteuttaa yksilöllisemmältä pohjalta eikä ylhäältä alaspäin annettuna. Esimerkiksi työntekijöiden vastaukset erosivat keskenään niin paljon, että jo se yksin viittaisi työhyvinvoinnin yksilöllisemmän toteutuksen suuntaan. Lisäksi yksilöllisempää toteutusta tukivat myös muut seikat. Ehkä hieman yllätys oli myös se, että työmotivaatio sekä haasteellisuus ja yhteisöllisyys eivät nousseet työntekijöiden diskursseissa korkealle. Käsityseroja työhyvinvoinnista voivat aiheuttaa mm. ihmisten ajattelussaan käyttämät eri logiikat.
Avainsanat: työhyvinvointi, diskurssianalyysi, tarvehierarkia, yksilöllisyys
Avainsanat: työhyvinvointi, diskurssianalyysi, tarvehierarkia, yksilöllisyys