Työttömän käyttäytymisen hallitsemisen tavoista. Diskurssianalyyttinen tutkimus työttömän asemasta aktivointihaastatteluissa.

Abstract

Tutkielmassani tutkin työttömän asemaa viranomaisten ja heidän asiakkaiden välisissä aktivointihaastatteluissa. Aktivointipolitiikaksi kutsuttu työllistämis- ja sosiaalipolitiikka on vastikkeellistanut sosiaaliturvan ja kiristänyt työttömien velvollisuuksia suhteessa heidän oikeuksiinsa. Aktivointipolitiikan välineenä toimii sopimuksellisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka lainsäädäntö määrittelee työttömien oikeuden ja velvollisuudet, niin nämä oikeudet ja velvollisuudet muotoutuvat myös viranomaisten ja työttömien välisessä vuorovaikutuksessa ja sopimusten kautta. Sopimus muodostuu aktivointisuunnitelman sekä sen taustalla olevien useiden aktivointihaastatteluiden kautta. Tutkin tutkielmassani sitä, millaisia diskursseja työttömän asemasta muodostuu aktivointihaastatteluissa. Toiseksi tutkin sitä, millaisia sopimuksia näistä diskursseista muodostuu. Tutkimuskohteena on Helsingin työvoiman palvelukeskus, joka palvelee vaikeasti työllistyviä helsinkiläisiä pitkäaikaistyöttömiä. Tutkimuksen aineistoksi olen kerännyt kahden työvoiman palvelukeskuksen asiakkaan ja heitä palvelleiden viranomaisten välisiä aktivointihaastatteluita, yhteensä seitsemän kappaletta. Toisena tutkimusaineistona ovat asiakkaiden ja työntekijöiden palautelomakkeet, yhteensä 17 kappaletta. Asiakas ja työntekijä reflektoivat lomakkeelle juuri päättynyttä haastattelua. Tutkimusmenetelmäni on diskurssianalyysiä, koska tutkin vuorovaikutusta ja siinä syntyviä merkityksiä. Yhdistän diskurssianalyysiin ratkaisukeskeisen terapiakirjallisuuden oletuksia vuorovaikutuksesta, jotka antavat keskustelun ja vuorovaikutuksen tutkimiseen teoreettisia käsitteitä. Aktivointihaastatteluista syntyneet diskurssit ovat motivaatiodiskurssi, vuorovaikutuksen ongelmat- diskurssi ja arvostamisen diskurssi. Motivaatiodiskurssi jakaantuu suostuttelu-, asiantuntijuus-, ja pakottamisen strategiaan. Vuorovaikutuksen ongelmat- diskurssi sisältää työntekijöiden keskinäiset sekä asiakkaan ja työntekijöiden väliset vuorovaikutuksen ongelmat. Arvostamisen diskurssi kuvaa työntekijän ja asiakkaan välistä tasa-arvoista keskustelua. Toisen tutkimuskysymyksen osalta aineistosta nousee esiin näennäissopimus ja mahdollistava sopimus. Näennäissopimus on nimensä mukaisesti näennäinen, koska siinä työntekijä on pakottanut asiakkaan hakeutumaan palveluun tai hän suostuttelee asiakasta palveluihin tuloksettomasti. Mahdollistava sopimus on tasa-arvoinen ja keskustelun vuorovaikutus on asiakasta kunnioittavaa. Asiakkaan toimijuus toteutuu aktivointihaastattelussa ja hän pääsee vaikuttamaan keskustelun sisältöön ja merkityksien luomiseen. Tutkielmassa on neljä johtopäätöstä, joista ensimmäinen liittyy ongelmapuheeseen. Ongelmapuheessa asiakkaan toimijuus jää vajaaksi, eikä hän pääse esittämään keskustelussa omia toiveitaan tai tavoitteitaan. Toisen johtopäätöksen mukaan viranomaisten erilaiset hallinnolliset taustat ja organisaatiokulttuurit estävät yhteisten tavoitteiden ja suunnitelmien muodostumista keskustelussa. Asiakkaan toimijuus jää siten vajaaksi. Tutkielman kolmannen johtopäätöksen mukaan asiakkaan toimijuus ja tasa-arvoinen asema mahdollistuvat arvostamisen puheen kautta aktivointihaastatteluissa. Tutkielman neljäs johtopäätös käsittelee työttömän aktiivista kansalaisuutta. Asiakkaan toimijuus ja aktiivinen kansalaisuus ovat mahdollisia rebuplikaanisen kansalaisuuskäsityksen ja kansalaisten tarpeisiin asemoituvan valtiokäsityksen mukaisesti. Sosiaali-liberaali ja libertaaninen kansalaisuuskäsitys sekä teknokraattinen ja poissaoleva valtiokäsitys sisältävät aktivoivia elementtejä, jotka rajoittavat työttömän aktiivista kansalaisuutta.

Asiasanat: Työttömyys, aktivointi, sopimuksellisuus, työttömän asema ja kansalaisuus